Tyypillisistä paremmista pokkareista, superzoomeista ja järjestelmäkameroista löytyy useita eri kuvausohjelmia. Tarkoituksenani on blogini avulla neuvoa aloittelevia kuvaajia käymällä läpi eri ohjelmat ja kertoa, milloin mitäkin ohjelmaa kannattaa käyttää. Eri ohjelmat vaikuttavat siihen, millaisella suljinajalla, aukkoarvolla ja herkkyydellä (ISO-arvo) kuva otetaan. Automaattisilla tai puoliautomaattisilla ohjelmilla kamera kontrolloi ainakin yhtä arvoa ja manuaalisella asetuksella käyttäjä asettaa haluamansa arvot. Tässä tekstissä käydään läpi automaattiset kuvausohjelmat ja myöhemmin paneudettaan puoliautomaattisiin ja manuaalisiin ohjelmiin.
Johdanto
Automaattisten asetusten käyttöä voitaisiin verrata esimerkiksi automaattivaihteisella autolla ajamiseen. Suurimmassa osassa tilanteita auto valitsee oikean vaihteen ja ajaminen on helppoa ja mukavaa. Haasteellisissa olosuhteissa, kuten kilpa-ajossa, saattaa kuitenkin automaatti valita liian suuren vaihteen tai pienemmän vaihteen valitseminen nopeaan kiihdytykseen kestää liian kauan. Myös manuaalivaihteisella autolla ajettaessa kuski saattaa valita vahingossa väärän vaihteen. Virheitä syntyy etenkin alkuvaiheessa paljon, mutta ainakin tällöin kuski voi syyttää virheestä itseään auton sijasta. Suurin etu manuaali- ja puoliautomaattisista asetuksista on mahdollisuus vaikuttaa enemmän kuvan muodostumiseen. Puoliautomaatilla ikään kuin kerrotaan, millä nopeudella ajetaan ja kameran valotuksenkorjaustoiminnolla kerrotaan, millaista kierroslukua halutaan pitää yllä.
Vihreä neliö - täysautomaatti
Täysautomaattinen ohjelma on varmaankin yleisin kuvausohjelma kuvaajalle, joka on juuri siirtynyt pokkarikamerasta järjestelmäkameran käyttöön. Käytettäessä järjestelmäkameraa täysautomaatilla, onkin mahdollista kuvata pokkarikameran tavoin point and shoot -tyylillä. Kamera "arvaa", millaisesta toiminnasta kuvassa on kyse ja valitsee kuvausarvot (aukko, suljinaika ja herkkyys) sen mukaan. Täysautomaatin käyttäminen soveltuu parhaiten nopeisiin ja yllättäviin kuvaustilanteisiin, jolloin kuvausohjelman ja parametrien säätämiseen ei ole aikaa. Täysautomaatilla kuvatessa järjestelmäkameran laajat säätömahdollisuudet menevät kuitenkin hukkaan, eikä kamera välttämättä valitse sellaisia kuvausarvoja, jotka tuottaisivat kuvaajan toivomuksien mukaisen kuvan. Eräs ensimmäisistä askelista kohti parempia valokuvia on siirtyminen pois mukavuusalueelta eli täysautomaattisesta kuvausohjelmasta.
Aiheohjelmat
Aiheohjelmia ovat kaikki vihreän neliön alapuolella olevat ohjelmat. Niiden tarkoituksena on antaa kameralle vinkkiä, millaisesta kuvauskohteesta on kyse. Tällöin kamera onnistuu useammin valitsemaan kuvausarvot, jotka tuottavat kuvaajaa miellyttävän kuvan. Esimerkiksi maisema- ja urheilukuvaukseen löytyy omat aiheohjelmat. Maisemakuvauksessa kamera ymmärtää, että tarkoituksena on saada kuvaan laaja syväterävyysalue ja urheilukuvauksessa tarkoituksena on pysäyttää urheilijan liike. Aiheohjelmat ovat hyvä vaihtoehto silloin, kun kuvaaja ei ole kiinnostunut puoliautomaattisten ohjelmien opettelemisesta. Pienellä opettelulla voidaan kuvausasetukset säätää puoliautomaattisilla ohjelmilla siten, että päästään samaan tai parempaan lopputulokseen kuin automaattisilla asetuksilla.
P - Program
Program-ohjelma on ohjelma, jossa kamera valitsee käytettävän aukon ja suljinajan. Se eroaa käytännössä täysautomaatista siten, että kameran sisäinen salama ei ponnahda automaattisesti ylös ja valotuksenkorjauksella voidaan vaikuttaa kameran valitsemiin kuvausarvoihin. Jos syntynyt kuva on liian tumma, voi valotusta korjata kirkkaammaksi siirtämällä valotusmittarin pykälää oikealle AV-nappulalla. Jos kuva on liian kirkas tai jokin oleellinen osa kuvasta palaa puhki (muuttuu täysin valkoiseksi), valotusta korjataan vasemmalle.
Ainakin Canonin järjestelmäkameroissa käyttäjä voi säätää herkkyysasetusta. Herkkyyden ymmärtämiseksi kerron nopeasti, mitä aukko ja suljinaika käytännössä tarkoittavat. Aukolla tarkoitetaan objektiivissa olevaa reikää, jonka kautta valo kulkee kennolle. Mitä suurempi on aukko, sitä enemmän valoa pääsee kerralla objektiivin lävitse. Suljinaika taas kertoo, kuinka kauan suljin on auki päästäen valoa kennolle. Lyhyt suljinaika mahdollistaa tärähtämättömien kuvien ottamisen. Suurempaa aukkoa käytettäessä kennolle pääsee enemmän valoa, joten voidaan käyttää lyhyempää suljinaikaa. Objektiivikohtainen maksimiaukko kertoo, kuinka suuri aukkoarvo kuvatessa voidaan valita. Hämärässä tai himmeässä sisävalaistuksessa, kun aukko on suurin mahdollinen ja sitä vastaava suljinaika edelleen liian pitkä tärähtämättömän kuvan ottamiseen käsivaralta, täytyy nostaa herkkyyttä. Herkkyys ei siis lisää valon määrää kennolla vaan nostaa kennon kykyä vastaanottaa valoa. Suurempi herkkyys mahdollistaa kuvaamisen pienemmällä aukolla tai lyhyemmällä suljinajalla. Herkkyyden nostaminen aiheuttaa kuitenkin kohinaa, mikä näkyy kuvassa rakeisuutena. Tämän takia onkin suositeltavaa kuvata aina alhaisimmalla herkkyydellä, minkä tilanne antaa myöten ilman, että kuva tärähtää.
Nyt ollaan käyty läpi kuvaaminen täysautomaatilla, aiheohjelmilla tai program-ohjelmalla (P). Samalla sivuttiin valokuvauksen kolmen perussuureen, aukon, suljinajan ja herkkyyden välistä suhdetta. Seuraavissa teksteissä käydään läpi puoliautomaatti- ja manuaaliohjelmilla kuvaamista. Kiitos kun luit! Jos herää jotain kysymyksiä, niin kommentoi ihmeessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti