Sisäpiirivitsi

Meillä on koulukavereiden kesken hauska läppä, josta päätin Minnan avustuksella tehdä valokuvan, kun olimme Puolassa. Pitemmittä puheitta:

 

Sitten hieman tietoa siitä, miten kuva on otettu. Kamerana toimi Canonin 50D, jossa oli kiinni ST-E2 langaton salamaohjain. Kuvassa on tasapainotettu vallitseva valo ja kahden pikkusalaman tuottama valo. Kasvoilleni valoa tuottava salama on pöydällä kamerasta vasemmalla ja siinä on kiinni minisoftboksi. Toinen salama on sijoitettu kuvan oikeassa alalaidassa olevan lipaston sisään valaisemaan seteleitä. Siinnä on kiinni GOBO (go between object) eli levy, joka estää valon vuotamisen johonkin suuntaan. Tällä kertaa levyn tarkoituksena oli estää linssiheijastuksia, joita syntyy, kun valo tulee suoraan kohti kameraa.

Mitä kuvausohjelmaa kannattaa käyttää?

Tyypillisistä paremmista pokkareista, superzoomeista ja järjestelmäkameroista löytyy useita eri kuvausohjelmia. Tarkoituksenani on blogini avulla neuvoa aloittelevia kuvaajia käymällä läpi eri ohjelmat ja kertoa, milloin mitäkin ohjelmaa kannattaa käyttää. Eri ohjelmat vaikuttavat siihen, millaisella suljinajalla, aukkoarvolla ja herkkyydellä (ISO-arvo) kuva otetaan. Automaattisilla tai puoliautomaattisilla ohjelmilla kamera kontrolloi ainakin yhtä arvoa ja manuaalisella asetuksella käyttäjä asettaa haluamansa arvot. Tässä tekstissä käydään läpi automaattiset kuvausohjelmat ja myöhemmin paneudettaan puoliautomaattisiin ja manuaalisiin ohjelmiin.

Johdanto

Automaattisten asetusten käyttöä voitaisiin verrata esimerkiksi automaattivaihteisella autolla ajamiseen. Suurimmassa osassa tilanteita auto valitsee oikean vaihteen ja ajaminen on helppoa ja mukavaa. Haasteellisissa olosuhteissa, kuten kilpa-ajossa, saattaa kuitenkin automaatti valita liian suuren vaihteen tai pienemmän vaihteen valitseminen nopeaan kiihdytykseen kestää liian kauan. Myös manuaalivaihteisella autolla ajettaessa kuski saattaa valita vahingossa väärän vaihteen. Virheitä syntyy etenkin alkuvaiheessa paljon, mutta ainakin tällöin kuski voi syyttää virheestä itseään auton sijasta. Suurin etu manuaali- ja puoliautomaattisista asetuksista on mahdollisuus vaikuttaa enemmän kuvan muodostumiseen. Puoliautomaatilla ikään kuin kerrotaan, millä nopeudella ajetaan ja kameran valotuksenkorjaustoiminnolla kerrotaan, millaista kierroslukua halutaan pitää yllä.

Vihreä neliö - täysautomaatti

Täysautomaattinen ohjelma on varmaankin yleisin kuvausohjelma kuvaajalle, joka on juuri siirtynyt pokkarikamerasta järjestelmäkameran käyttöön. Käytettäessä järjestelmäkameraa täysautomaatilla, onkin mahdollista kuvata pokkarikameran tavoin point and shoot -tyylillä. Kamera "arvaa", millaisesta toiminnasta kuvassa on kyse ja valitsee kuvausarvot (aukko, suljinaika ja herkkyys) sen mukaan. Täysautomaatin käyttäminen soveltuu parhaiten nopeisiin ja yllättäviin kuvaustilanteisiin, jolloin kuvausohjelman ja parametrien säätämiseen ei ole aikaa. Täysautomaatilla kuvatessa järjestelmäkameran laajat säätömahdollisuudet menevät kuitenkin hukkaan, eikä kamera välttämättä valitse sellaisia kuvausarvoja, jotka tuottaisivat kuvaajan toivomuksien mukaisen kuvan. Eräs ensimmäisistä askelista kohti parempia valokuvia on siirtyminen pois mukavuusalueelta eli täysautomaattisesta kuvausohjelmasta.

Aiheohjelmat

Aiheohjelmia ovat kaikki vihreän neliön alapuolella olevat ohjelmat. Niiden tarkoituksena on antaa kameralle vinkkiä, millaisesta kuvauskohteesta on kyse. Tällöin kamera onnistuu useammin valitsemaan kuvausarvot, jotka tuottavat kuvaajaa miellyttävän kuvan. Esimerkiksi maisema- ja urheilukuvaukseen löytyy omat aiheohjelmat. Maisemakuvauksessa kamera ymmärtää, että tarkoituksena on saada kuvaan laaja syväterävyysalue ja urheilukuvauksessa tarkoituksena on pysäyttää urheilijan liike. Aiheohjelmat ovat hyvä vaihtoehto silloin, kun kuvaaja ei ole kiinnostunut puoliautomaattisten ohjelmien opettelemisesta. Pienellä opettelulla voidaan kuvausasetukset säätää puoliautomaattisilla ohjelmilla siten, että päästään samaan tai parempaan lopputulokseen kuin automaattisilla asetuksilla.

P - Program

Program-ohjelma on ohjelma, jossa kamera valitsee käytettävän aukon ja suljinajan. Se eroaa käytännössä täysautomaatista siten, että kameran sisäinen salama ei ponnahda automaattisesti ylös ja valotuksenkorjauksella voidaan vaikuttaa kameran valitsemiin kuvausarvoihin. Jos syntynyt kuva on liian tumma, voi valotusta korjata kirkkaammaksi siirtämällä valotusmittarin pykälää oikealle AV-nappulalla. Jos kuva on liian kirkas tai jokin oleellinen osa kuvasta palaa puhki (muuttuu täysin valkoiseksi), valotusta korjataan vasemmalle.

Ainakin Canonin järjestelmäkameroissa käyttäjä voi säätää herkkyysasetusta. Herkkyyden ymmärtämiseksi kerron nopeasti, mitä aukko ja suljinaika käytännössä tarkoittavat. Aukolla tarkoitetaan objektiivissa olevaa reikää, jonka kautta valo kulkee kennolle. Mitä suurempi on aukko, sitä enemmän valoa pääsee kerralla objektiivin lävitse. Suljinaika taas kertoo, kuinka kauan suljin on auki päästäen valoa kennolle. Lyhyt suljinaika mahdollistaa tärähtämättömien kuvien ottamisen. Suurempaa aukkoa käytettäessä kennolle pääsee enemmän valoa, joten voidaan käyttää lyhyempää suljinaikaa. Objektiivikohtainen maksimiaukko kertoo, kuinka suuri aukkoarvo kuvatessa voidaan valita. Hämärässä tai himmeässä sisävalaistuksessa, kun aukko on suurin mahdollinen ja sitä vastaava suljinaika edelleen liian pitkä tärähtämättömän kuvan ottamiseen käsivaralta, täytyy nostaa herkkyyttä. Herkkyys ei siis lisää valon määrää kennolla vaan nostaa kennon kykyä vastaanottaa valoa. Suurempi herkkyys mahdollistaa kuvaamisen pienemmällä aukolla tai lyhyemmällä suljinajalla. Herkkyyden nostaminen aiheuttaa kuitenkin kohinaa, mikä näkyy kuvassa rakeisuutena. Tämän takia onkin suositeltavaa kuvata aina alhaisimmalla herkkyydellä, minkä tilanne antaa myöten ilman, että kuva tärähtää.

Nyt ollaan käyty läpi kuvaaminen täysautomaatilla, aiheohjelmilla tai program-ohjelmalla (P). Samalla sivuttiin valokuvauksen kolmen perussuureen, aukon, suljinajan ja herkkyyden välistä suhdetta. Seuraavissa teksteissä käydään läpi puoliautomaatti- ja manuaaliohjelmilla kuvaamista. Kiitos kun luit! Jos herää jotain kysymyksiä, niin kommentoi ihmeessä.

Kameran osto-opas

Terve arvoisat lukijat!

Olen useasti törmännyt tilanteeseen, jossa aloitteleva digikuvaaja kysyy, millainen kamera hänen kannattaisi ostaa. Henkilö haluaa joko paremman taskukameran eli pokkarin tai sitten hän haluaa siirtyä kuvaamaan järjestelmäkameralla. Tämä teksti on ensimmäinen osa sarjasta, jossa tarkoitukseni on opastaa kameran ja apuvälineiden hankkimista sekä käyttöä. Tekstissä käydään siis läpi kameroita eri tarkoituksiin henkilölle, jolla ei ole aikaisempaa kokemusta järjestelmäkameroista. Myöhemmin on tarkoituksenani käsitellä myös hieman edistyneemmille kuvaajille suunnattuja järjestelmäkameroita. Kameran valinta on aina kompromissi koon, käytettävyyden ja kuvanlaadun välillä.

Voisin ihan aluksi luokitella kamerat niiden koon ja ominaisuuksien mukaan. Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat pokkarikamerat, jotka englannista periytyvän nimensä (pocket camera) mukaisesti mahtuvat taskuun. Näissä kameroissa on yleensä todella pieni kenno ja rajoittuneet käsisäädöt kuvaamiseen. Tämän takia syväterävyysalueen kontrollointi (eli alue kuvassa, joka näkyy terävänä) on hankalaa ja kuvaaminen hämärässä vaikeutuu huomattavasti. Kamerat toimivat kuitenkin erinomaisesti hyvissä olosuhteissa eli auringon paistaessa, kun valoa on tarpeeksi. Kameroiden ehdoton etu on keveys ja pieni koko, jonka ansiosta kamera on helppo kuljettaa aina mukana. Tällaista kameraa suosittelisin kuvaajalle, joka haluaa ottaa kuvia spontaanisti vastaantulevista tilanteista. Kuvaajalta ei vaadita aikaisempaa kokemusta kuvaamisesta, vaan kameraa voi käyttää "point and shoot" tyyppisesti. On sanonta: "parhaan kuvan saa aina sillä kameralla, joka on mukana", joka sopii mielestäni tähän kameraluokkaan erinomaisesti.

Minä en ole henkilökohtaisesti kovinkaan kiinnostunut tästä kameraluokastasa, sillä olen tottunut järjestelmäkameran tuomiin laajoihin säätömahdollisuuksiin. Olen kuitenkin usein ollut kiitollinen kavereilleni, joilla tällainen kamera on ollut mukana, sillä pokkareillakin otetut kuvat ovat parempia kuin se, ettei kuvia ole otettu ollenkaan. Tässä kameraluokassa on muutama kamera, jotka ovat kuitenkin kiinnostavia ja varustettu hieman perinteistä suuremmalla kennolla. Tällainen kamera on esimerkiksi Canonin S95, joka päivittyi hiljan S100-malliin. Jos etsit hyvää pokkaria, niin kannattaa ottaa vertailuun mukaan jompi kumpi edellä mainituista malleista.

Seuraava kameraluokka on hieman pokkareita suuremmat kompaktikamerat. Näitä on melko paljon eri muotoisia ja mallisia. Osa on tehty muistuttamaan järjestelmäkameraa tarjoten mahdollisuuden käsisäätöihin. Kamerassa olevaa objektiivia ei kuitenkaan voi vaihtaa. Näitä kameroita kutsutaan myös superzoomeiksi niiden tarjoaman valtavan polttovälialueen johdosta. Järjestelmäkameroista poiketen näissä kameroissa on yleensä saman kokoinen kenno kuin pokkareissakin, joten edelleen syväterävyysalueen hallinta ja kuvaus hämärässä ovat haasteellisia tilanteita. Pidän näissä kameroista mahdollisuudesta säätää kuvaamiseen liittyviä arvoja manuaalisesti, mutta pieni kenno on liian rajoittava tekijä omiin kuvaustarpeisiini. Kamerat eivät mahdu taskuun, mutta eivät tarjoa huomattavasti pokkareita parempaa kuvanlaatuakaan.

Kompaktikameraluokkaan kuuluvat myös  hieman suuremmalla kennolla ja laajemmilla säätömahdollisuuksilla varustetut kompaktikamerat. Tällaisia ovat esimerkiksi Canonin G-sarja, Samusung EX-1, Olympus XZ-1 ja Panasonic LX-3 ja LX-5. Tämä sarja kiinnostaa minua jonkin verran, sillä kameroista löytyy mahdollisuus liittää ulkoinen salama, mikä parantaa kuvaamista sisätiloissa ja hämärissä olosuhteissa. Lisäksi näissä on panostettu pokkarikameroita enemmän optiikkaan. Linssi on yleensä suurempi ja valovoimaisempi. Tämä yhdessä täysien käsisäätömahdollisuuksien kanssa mahdollistaa kuvaamisen hämärässä huomattavasti pokkareita paremmin ja syväterävyysalueen hallintakin on helpompaa. Suosittelisin tällaista kameraa henkilölle, jota hieman pokkaria suurempi koko ei haittaa.  Kamera mahtuu hyvin takintaskuun, mutta farkkujen taskut ovat hieman liian ahtaat. Kiinnostus kuvaamiseen ja halu oppia hallitsemaan kameraa on eduksi, jotta kamerasta saisi täyden hyödyn irti. Käsisäätöjen opetteleminen vaatii hieman vaivaa. Tällaisella kameralla pääsee kuitenkin jo pitkälle, jos ei vielä halua siirtyä järjestelmäkameraan asti.

Kolmas kameraluokka on järkkäreiden ja kompaktikameroiden väliin sijoittuva minijärjestelmäkamera. Perinteisissä järjestelmäkameroissa kuvaa katostaan etsimestä, johon kuva tulee linssistä peilien välitykselllä. Peili nousee ylös kuvanoton ajaksi, jolloin valo pääsee kennolle. Minijärjestelmäkameroissa kameroiden kokoa on pienennetty jättämällä peilijärjestelmä kokonaan pois. Tällöin kuvaa katsotaan joko suoraan takanäytöltä tai etsimestä, johon kuva muodostetaan elektronisesti. Kamerat ovat siis kooltaan ja painoltaan järjestelmäkameroita kevyempiä. Keveys on eduksi silloin, kun kuljettaa kameraa paljon mukana, mutta kuvauksessa painosta on hyötyä. Kevyempi kamera nimittäin tärähtää kädessä paljon helpommin. (fysikaalinen peruste: painavamman kameran liikeelle saamiseksi tarvitaan suurempi voima, joten kamera ei liikahtele edestakaisin yhtä helposti) Lisäksi näytöltä kuvattaessa menetetään perinteinen kuvausote, jossa kameraa tuetaan otsaan. Kamerat eivät kuulu kuitenkaan kompaktikameroihin, sillä niissä on mahdollisuus vaihtaa objektiiveja.

Käydään läpi hieman eri minijärkkäreitä. Aloitetaan olympuksen ja panasonicin valmistamasta micro 4/3 -kamerasarjasta. Kameroissa on hieman järjestelmäkameroita pienempi kenno, mutta kuvanlaadullisesti kamerat yltävät todella vaikuttaviin suorituksiin täyttäen peruskuvaajan tarpeet erinomaisesti. M4/3 (micro four thirds) kamerasarjalle on valmistettu kiitettävä määrä objektiiveja ja lisävarusteita, joiden koko on yleensä pienempi kuin järjestelmäkameroiden vastaavien. Olympuksen kameroissa kuvanvaakaaja on rakennettu rungon sisään. Olympuksella kameroiden nimeäminen menee koon mukaan seuraavalla tavalla: Suurinta sarjaa kutsutaan E-PM:ksi,. Keskikokoinen sarja on nimeltään E-PL (L=light) ja pienin E-PM (M=mini). Suuremmat rungot tarjoavat hieman enemmän ominaisuuksia ja paremman kuvausotteen. Kameroista löytyy myös mallista riippuen HD- tai FULL-HD-videokuvausmahdollisuus. Osassa malleista ei ole ollenkaan sisäistä salamaa, mutta kaikissa on mahdollisuus liittää ulkoinen salama.

Toinen mielenkiintoinen minijärjestelmäkamerasarja on Sonyn valmistama NEX-sarja. NEX-sarjan rungot ovat todella pieniä ja kevyitä, lähes pokkareiden kokoisia. Jos haluaa kuvanvakaajan, se löytyy osasta objektiiveista, joten objektiivit ovat hieman m4/3 sarjan vastaavia suurempia. NEX-sarja on melko uusi, joten sille ei ole vielä ehditty valmistamaan kovin laajaa objektiivivalikoimaa. NEX-sarjan suurin etu on APS-C kokoinen kenno, joka on siis samankokoinen kuin osassa järjestelmäkameroistakin. NEX-3-mallissa on HD-kuvaus ja NEX-5-mallissa FULL-HD. NEX-5N mallista löytyy lisäksi mahdollisuus ulkoisen etsimen liittämiseen ja kosketusnäyttö. Kameroissa ei ole sisäistä salamaa, mutta mukana toimitetaan pieni salama, joka liitetään standarista poikkeavaan liitäntään. Tämä liitäntä ei mahdollista muunlaisten salamalaitteiden kytkemistä kameraan. Uudempi, hieman suurempia ja paljon kalliimpi NEX-7 tarjoaa kuitenkin ulkoisen salamakengän.

Mikrojärjestelmäkameroissa on siis erittäin paljon potentiaalia. Olenkin suunnitellut tällaisen rungon hankkimista toiseksi kamerakseni sellaisiin tilanteisiin, jolloin järjestelmäkamera on liian painava tai suurikokoinen kantaa mukana. Niin sanotulla pannukakku-objektiivilla varustettuna kamera muuttuu todella pieneksi ja on mahdollista mahduttaa jopa suurehkoon takintaskuun. Pannukakku-objektiivit ovat kiinteä polttovälisiä eli niissä ei ole ollenkaan zoomia. Pannukakku nimitys viittaa objektiivin littanaan muotoon. Kamerat on suunnattu sekä kehittyneemmille kuvaajille että pokkarista kameraa päivittävälle kuvaajalle. Kehittyneemmille kuvaajille kamerat tarjoavat täydet säätömahdollisuudet ja kilpailukykyisen kuvanlaadun. Pokkariin tottuneelle siirtymä järjestelmämaailmaan on tehty perinteistä peilijärjestelmäkameraa helpommaksi. Kamerat muistuttavat kuvausotteeltaan ja ulkonäöltään ja toiminnoiltaan paljon pokkareita. Suuri osa asetuksista muutetaan valikoiden kautta kuten pokkareissakin. Kamera toimii myös perinteisenä "point and shoot"-kamerana tarvittaessa. Aloittelijoille kamerat tarjoavat apua ja neuvoja näytön avulta, neuvoen esimerkiksi kuva-asetuksia eri kuvaustilanteisiin.

Viimeisenä käydään läpi aloittelijalle suunnatut järjestelmäkamerat (entry-level camera). Käyn kamerat läpi Canonin näkökulmasta, sillä en ole ollenkaan perehtynyt Nikonin runkoihin. Kuvaan itse Canonilla, mutta molemmat merkit ovat mielestäni yhtä hyviä ja kannattaakin kokeilla molemman merkkisiä runkoja liikeessä ja ottaa se, joka sopii paremmin käteen. Järjestelmäkameroissa aloittelijalle suunnatut rungot ovat pääsääntöisesti todella hyviä eivätkä rajoita kuvaamista perustilanteissa kalliimpia runkoja enempää. Ero kalliimpiin runkoihin löytyy valmistusmateriaalista, sääsuojauksesta, kuvausnopeudesta, tarkennusnopeudesta ja -varmuudesta, akunkestosta sekä hämärässä tarvittavasta herkkyyden säätömahdollisuudesta. Suljinaika, aukko ja herkkyys käydään tarkemmin läpi myöhemmissä teksteissä. Runkoa huomattavasti rajoittavampi tekijä on objektiivi, joten kun kameraan on ehtinyt totuttautua ja omat kuvaustarpeet ovat tulleet selville kannattaa rungon sijasta yleensä sijoittaa aluksi parempaan optiikkaan.

Canonilla on niin sanottu tonnisarja aloitteleville järjestelmäkuvaajille. 1000D ja 1100D ovat suhteellisen halpoja ja melko pienikokoisia järkkäreitä, jotka sopivat mielestäni erinomaisesti ensimmäisiksi kameroiksi. Tonnisarjan jälkeen tulee satasarja, johon kuuluvat muun muassa 400D, 500D, 550D ja 600D. Nämä kameratkin sopivat loistavasti aloittelevalle kuvaajalle ja hieman edistyneemmällekin. Perinteisen järjestelmäkameran etuja mikrojärjestelmäkameraan nähden ovat parempi kuvanlaatu, suurempi paino (painon merkitys käytiin yllä läpi), suurempi objektiivi- ja lisälaitevalikoima, tarkennus sekä kuvausote. Yksi vaihtoehto aloittelevalle kuvaajalle on ostaa järjestelmäkamera käytettynä, sillä vähän vanhempia järkkäreitä liikkuu markkinoilla todella edullisesti, jopa pokkarikameran hinnalla. Yleensä mukana tulee niin sanottu kitti-linssi, jonka nimitys tulee siitä, että linssi myydään yleensä yhdessä rungon kanssa. Linssillä pääsee hyvin alkuun ja harjoittelemaan ja sen hinta on rungon kanssa on todella pieni.

Toivottavasti kirjoituksestani on apua. Jos tulee jotain kysyttävää, niin vastaan mielelläni, kommentoikaa vain alapuolelle tai ottakaa yhteyttä jollain muulla tavalla. Kiitos, kun luit! Lisäilen myöhemmin vielä kuvia eri kameramalleista.

Lomareissu Puolan Varsovaan, yhteenveto ja ohjeita

Klikkaamalla näet kuvan suurempana

Vietimme Minnan kanssa joulun jälkeen viikon Varsovassa Puolassa ja ajattelin tehdä yhteenvedon reissusta. Yhteenvedon tarkoituksena on helpottaa niitä, jotka myös suunnittelevat reissua Varsovaan. Osa kommenteista on sen verran yleisiä, että ne soveltuvat matkustamiseen yleensäkin.

Miksi Varsovaan?

Varsova on kaupunki, josta huokuu historiallisuus. Kaupunki tuhoutui lähes täysin toisessa maailmansodassa, mutta vanha kaupunki rakennettiin piirustusten ja kuvien perusteella vastaamaan alkuperäistä. Rakennukset ovat uskomattomia ja nähtävää on todella paljon. Varsovassa on valtava määrä museoita sekä kirkkoja, joista useimpiin pääsee sisälle. Paikalliset käyvät työpäivien jälkeen usein kirkossa, ja on mielestäni mielenkiintoista nähdä, miten paikallisten elämä eroaa meidän suomalaisten arjestamme.

Myös ruokakulttuuri on monipuolinen. Lukuisat kahvilat tarjoavat rentouttavan ilmapiirin ja kahvilaan voikin pysähtyä nauttimaan aamiasta, lounasta tai vain viettämään taukoa. Varsovasta saa perinteistä puolalaista talonpoikaisruokaa annosten ollessa valtavan kokoisia! Kiireelliselle Varsova tarjoaa lukuisia kebabravintoloita ja pizzerioita. Henkilölle, joka haluaa nauttia hyvästä ruuasta, on tarjolla hieman kalliimpia, mutta todella hyvätasoisia luksusravintoloita. Yöelämä on vilkasta, muttemme perehtyneet sen syvemmin klubitarjontaan. Niitä oli kuitenkin katujen varsilla kohtuullisen useita.

Talvella kaupunki tarjoaa mukavan rentoa tunnelmaa. Jouluvalot ovat todella kauniit ja vanhasta kaupungista saa lämmintä viiniä. Vaikka matkustimmekin talvella, uskoisin, että Varsova herää kesällä tosissaan eloon! Todella suurten rakennusten ja kaoottisen liikenteen keskeltä löytyy muutamia valtavia puistoja, joissa saattaa vierähtää helposti kokonainen päivä. Lisäksi useat kahvilat ja pubit tarjoavat loistavan mahdollisuuden pysähtyä viilentymään kuuman päivän keskellä.

Shoppailijalle kaupungin laitamilta löytyy todella massiivisia ostoskeskuksia. Kävimme Minnan kanssa yhdessä ostoskeskuksessa, jossa aikaa vierähti kahdeksan tuntia! Hintataso Puolassa on noin Suomen luokkaa. Ruoka, majoitus, taksit ja julkinen liikenne on kuitenkin halvempaa. Ruuan hintataso ravintoloissa on noin 70 % Suomen hintatasosta. Käytännössä ravintolassa saa Suomen hintoihin verrattuna syötyä pääruuan hintaan myös alku- ja jälkiruuan.

Matkan varaaminen: matkan pituus, majoitus ja lennot

Vietimme Varsovassa yhden viikon. Vanhan kaupungin kadut ovat viikonloppuisin todella ruuhkaiset. Vanhan kaupungin asunnot ovat melko pieniä ja huonossa kunnossa, joten siellä asuu keskituloista väkeä. Vain harvat talot vaikuttivat rikkaiden asuttamilta. Asutus tekee tunnelmasta arkisin erittäin leppoisan ja tilaa tutkia nähtävyyksiä on riittävästi. Nähtävää on myös paljon, mikä puoltaa hieman pidempää lomaa. Varsova on kuitenkin oiva kohde myös viikonloppulomalle. Katsomalla etukäteen, mihin haluaa perehtyä, on muutamassa päivässä mahdollista kokea paljon kulttuuria, syödä hyvin ja rentoutua.

Valtisin matkakohteeksi Varsovan hotellitarjouksen perusteella. Päätin, että voisimme lähteä maahan, jossa majoituksen hintataso on hieman edullisempi, jolloin voisimme majoittua hienompaan hotelliin. Hotels.comista löytyi muutamia mielenkiintoisia viiden tähden hotelleja, joista pähkäilin Sheraton- ja Westin Warsav -hotellien välillä. Molemmilla oli voimassa tarjous, jolla majoittumalla yli neljä yötä, pystyi säästämään 40 % yöpymisen hinnasta. Päädyimme Sheraton-hotelliin, sillä hotelli tarjosi ilmaisen internet-yhteyden. Perillä huomasimme, että ilmainen internet oli käytössä ainoastaan hotellin aulassa, mutta emme olleet pettyneitä tähän. Aamiainen ei kuulunut hintaan, mutta jos sen olisi halunnut, olisi se maksanut 20 euroa /aamu/henkilö. Lähialueen kahvilat tarjoavat aamiaismahdollisuuden noin puoleen hintaan. Hotelli oli tasoltaan erinomainen ja palvelu erittäin ystävällistä. Alakerrasta löytyi kohtuullisen hyvä kuntosali, sauna ja lisäksi hotelli tarjosi hierontapalveluita. Sijainti oli noin kilometri vanhasta kaupungista. Kesällä sijainti olisi ollut parempi, sillä lähellä sijaitsi todella suuri puisto, jossa olisi lämpimällä ilmalla mahtavaa viettää aikaa.

Lennot kannattaa varata ajoissa. Lentojen hintoja voi vertailla eri hakupalveluiden avulla. Hinnat vaihtelevat päivittäin. Pääsääntöisesti viikonloppuisin hinnat olivat kalliimpia ja viikolla hieman halvempia. Helpoimmalla pääsee, kun varaa lennot riittävän ajoissa. Mitä enemmän lentoja varataan, sitä kalliimmaksi lentojen hinnat muodostuvat. Jos uskaltaa jättää varaamisen viime tippaan, voi säästää euroja, sillä peruutuspaikat saattavat olla halvempia. Lentoyhtiöistä ainakin Finnair ja LOT (Polish airlines) lentävät suoria lentoja Varsovaan.

Kannattaa perehtyä kaupunkiin etukäteen esimerkiksi lukemalla kaupungin historiasta sekä kulttuuri- ja ravintolatarjonnasta internetistä sekä kirjoista. Ostin pari viikkoa ennen reissua Tapani Kärkkäisen kirjan Sankarimatkailijan Varsova, ja voin ehdottomasti suositella kirjaa. Hieman yli 200 sivuinen kirja on painettu vuonna 2006, joten osa kirjan mainitsemista ravintoloista ja kahviloista oli jo sulkenut ovensa.

Nähtävyyden ja liikkuminen kaupungissa

Varsova on erittäin laaja kaupunki ja etäisyydet nähtävyyksien välillä ovat usein suuria. Julkiseen liikenteeseen voi ostaa etukäteen useamman vuorokauden lippuja tai kertalippuja. Jos haluaa päästä vielä halvemmalla, voi ostaa 20 tai 40 minuutin lippuja. Myös taksilla matkustaminen on halpaa. Huijaritaksit ovat vähentyneet, mutta ottamalla taksin, jonka kyljessä on firman mainos, vähentää huijatuksi joutumisen riskiä. Muistaakseni keskimääräinen taksa oli noin 1,6 zl/km.

Varsovan keskusta on todella laaja ja hajanainen. Lännessä keskusta pitää sisällään rautatieaseman ja itään päin mennessä vastaan tulee kulttuuripalatsi, ostoskeskuksia ja lopulta vanha kaupunki. Kulttuuripalatsissa on tekniikan museo, näyttelyitä, näköalatasanne ja talvisin luistelurata. Etelässä on kolmen ristin aukio, jonka kulmassa sijaitsee myös Sheraton-hotelli ja vielä etelämmässä Mokotow-kaupunginosa, jossa on muutama suurempi puisto. Eniten nähtävyyksiä löytyy kuitenkin vanhasta kaupungista, joka on selvästi turistienkin suosiossa. Etelästä katsottuna vanha kaupunki alkaa Nowy Swiat kadusta, joka pitää sisällään kahviloita, ravintoloita, pubeja ja muutamia vaateliikkeitä. Kadun varrelta löytyy myös Blikle konditoria, joka on kuuluisa suussa sulavista herkkumunkeistaan. Katu vaihtuu pohjoiseen mennessä Krakowskie-kaduksi. Tämän kadun varrella on suuri määrä kirkkoja, presidentin palatasi, kunkinkaan linna ja vanhan kaupungin aukio. Kuninkaan linna on avoinna turisteille (paitsi maanantaisin, jolloin on siivouspäivä) ja sunnuntaisin on ilmainen sisäänpääsy. Kuninkaan linnan aukiolta löytyy myös Sigimundin pylväs. Kuljettaessa vanhan kaupunin pohjoisosaan, tullaan vanhan kaupungin aukiolle, joka on täynnä kojuja. Aukion reunoilta löytyy paljon mielenkiintoisen historian omaavia rakennuksia ja sen keskellä on seireenin patsas.

Vanhan kaupungin pohjoispuolella on uusi kaupunki, joka nimestään huolimatta on lähes vanhan kaupungin ikäinen. Siellä on huomattavasti vähemmän nähtävää ja samalla myös turisteja. Uudessa kaupungissa on kuitenkin muutamia ravintoloita ja kahviloita. Varsovassa on myös erillinen juutalaisten kaupunginosa, johon juutalaiset aikoinaan karkoitettiin. Emme kuitenkaan vierailleet tässä kaupunginosassa, sillä varsinaisia nähtävyyksiä siellä on vähän. Viikonloppureissulle valitsemani reitti alkaisi Nowy Swiat -kadulta ja jatkuisi vanhan kaupungin lävitse, tutustuen kirkkoihin, kuninkaan linnaan ja aukioon sekä vanhan kaupungin aukioon. Ensimmäisenä päivänä syötäisiin Kompania Piwna -nimisessä ravintolassa vanhan kaupungin pohjoisosassa. Lopuksi piipahdettaisiin uudessa kaupungissakin. Toisena päivänä käytäisiin kulttuuripalatsissa ja mahdollisesti jossain toisessa museossa tai vaihtoehtoisesti joko keskustan tai kaupungin laitamien ostoskeskuksissa shoppailemassa. Ruokailu tapahtuisi hienossa Polska-ravintolassa Krakowskie-kadun alkupäässä. Ehdoton vierailukohde on myös Hellä barbaari -kahvila yliopiston kirjaston lähellä vanhan kaupungin itäpuolella. Liikkuminen tapahtuisi vanhassa kaupungissa kävellen ja shoppailemaan mentäisiin julkisilla tai taksilla. Letokentältä kulkee suora bussi kaupunkiin, jolla on kätevä kulkea, mutta taksilla pääsee varmasti suoraan hotellille.

Lopuksi

Puola on mielenkiintoinen matkakohde. Varsovan lisäksi minua kiinnostaisi käydä Krakovassa, joka toisin kuin Varsova, selvisi sodasta lähes vaurioitta. Se on muutenkin saanut todella positiivisa kommentteja arvioinneissa. Puolassa on keskitysleiri Auswitch, missä kävimme toissa kesänä. Vierailu on erittäin pysäyttävä ja havahduttava kokemus, joskin samalla omalla tavallaan mielenkiintoinen ja informatiivinen. Suosittelen historiasta kiinnostuneille ehdottomasti käyntiä Auswitchissä. Puolassa pääsee myös laskettelemaan Zakopanessa. Kaupunki on erittäin kaunis ja rinteet suhteellisen hyvät. Ilmapiiri on erittäin ystävällinen ja kaupungista löytyy laskettelun lisäksi myös paljon muuta tekemistä, kuten käynti kylpylässä. Zakopane on erityisesti Puolan rikkaiden suosiossa ja sitä kutsutaankin leikkisästi Puolan alpeiksi.

Perustietoja Puolasta: Aikaero Suomeen nähden on -1 tunti. Valuutta on zloty, zl, 1 euro on reilu neljä zlotya. Matkaliput julkiseen liikenteeseen ostetaan kioskeista, erillisistä automaateista tai kuljettajalta tasarahalla. Busseissa ja ratikoissa lippua ei tarvitse näyttää, mutta tarkastajia käy suhteellisen usein.

Kiitos, kun jaksoit lukea! Laita kommenttia, jos pidit jutusta tai jos on jotain kysyttävää.

Uusivuosi Puolassa, päivä 8

Puolikas päivä Varsovassa ja kotiinpaluu

Olimme suunnitelleet viimeisen päivän puolikkaan hyvin tarkasti jo etukäteen, ettei kiire pääsisi yllättämään. Ensin munkeista kuuluisaan Bliklen-herkkumyymälään ja Wedelin kaakaopuotiin ostamaan tuliaisia, sitten muutama  vaatekauppa ja kierros kuninkaanlinnassa. Jossain vaiheessa syötäisiin lounas ja 2½ tuntia ennen lentoa siirtyminen lentokentälle.

Pakkasimme jo edellisenä iltana tavarat suurinpiirtein valmiiksi, joten meillä oli reilusti aikaa laittautua valmiiksi ennen huoneen luvutusta. Ehdinpä käydä kuntosalilla ja saunassakin. Kävimme lähialueen kaksikerroksisessa kahvilassa syömässä aamiaisen ja marssimme Blikleen. Emme osanneet tilata englanniksi kahvijauhetta, joten päädyimme ostamaan eri makuisia teelajeja. Wedelin kaakaopuodista löysimme suklaata ja kaakaota. Halusin ehdottomasti käydä vaateostoksilla vielä lähellä olevassa ostoskeskuksessa. En löytänyt mitään, mutta Minna löysi kevätkengät!

Keskustassa on taidokkaasti yhdistetty vanhaa ja modernia arkkitehtuuria katukuvaan.

Viimeinen kuva hotellilta ennen lähtöä. Kuvassa on kolmipyörä, joka on myös hotellilla toimivan ravintolan logo.

Söimme aamiaisen Szpilka-kahvilassa. Kuvassa jo aiemminkin esiteltyjä sisustuksen kulmakiviä: hupaisia tauluja.

Wedelin lisäksi ostimme tuliaisia myös Varsovan toisesta tunnetusta makeismyymälästä Bliklestä.

Viimeisenä päivänä kiertelimme vielä vanhassa kaupungissa ja kävin kuvaamassa Seireenipatsaan. Etsin pitkään kuvakulmaa, joka miellyttäisi. Tässä ympäristön talojen harjakattojen muodostamat viistot linjat johdattavat katseen kuvan pääelementtiin eli patsaaseen.

Herkuttelimme vielä vohveleilla, joita sai vanhan kaupungin aukion vieressä olevasta kojusta. Luulimme vaalean olevan jätskiä, mikä herätti makeanhimomme. Se paljastui kuitenkin kermavaahdoksi.

Kuninkaan linna oli jälleen suljettu. Maanantai on Varsovan museoissa päivä, jolloin siivotaan ja levätään, enkä tietenkään muistanut tätä. Emme jääneet murehtimaan asiaa vaan kävimme vielä katsomassa torin antimia ja söimme voveliherkut. Yhtäkkiä huomasimme, että meillä oli niin kiire, että jouduimme hotkimaan sushilounaan ja juosten hakemaan laukut, että ehtisimme ajoissa kentälle! Bussissa katselin kelloa todella hermostuneena. Hotellilta lentokentälle on noin kahdeksan kilometrin matka, minkä ajattelin taittuvan parissakymmenessä minuutissa. Matka kesti hieman kauemmin ja noin puolivälissä katsoin, että vielä on jäljellä 12 pysäkkiä ennen lentokenttää! Matkalipuissa luki, että kentälle kannattaa mennä hyvissä ajoin, 2-3 tuntia ennen lähtöä. Nyt olimme perillä tunti ja viisi minuttia ennen ja pelkäsin, että matkalaukkujen tsekkauspiste on juuri sulkeutumassa. Juoksimme hikisinä ja paniikkia tuntien tiskille, kunnes kuulimme, että Suomessa on lumimyrsky ja kone vielä Helsinki-Vantaalla! Huh huh, mikä helpotuksen aalto lävitseni kulki.

Helpottunut matkaaja odottelee koneen saapumista Chopin-lentokentällä. Hymy kertoo onnistuneesta lomasta! Vielä helpottuneempi on henkilö kameran toisella puolella..

Odottelimme aluksi Varsovan kentällä pari tuntia koneen saapumista. Kun vihdoin pääsimme koneeseen, saimme kuulla, että myrskyn takia Helsinki-Vantaalla on käytössä vain yksi kiitotie ja meidän pitää odotella vielä tunti lähtölupaa. Tunnin päästä lähdimme ja lento sujui oikein mallikkaasti. Kone parkkeerasi kauas ja saimme bussikyydin terminaaliin. Laukuissa kesti yli tunti! Samalle hihnalle, joka oli samalla ainoa käytössä oleva hihna, oli ahdettu kuuden lennon matkatavarat. Loppujen lopuksi löysimme omat tavaramme Stuttgardin lennon matkatavaroiden joukosta! Noh, saimme matkatavarat ja pääsimme turvallisesti Porvooseen. Todella hyvä reissu kaiken kaikkiaan, molemmille jäi todella positiivinen ja levännyt olo.

Sieltähän se kone viimein saapuikin!

Lentokoneen siiven alle jäivät Varsovan valot. Kiitos Minnalle erittäin mukavasta lomasta ja kiitos lukijoille, jos olette jaksaneet lukea näinkin pitkälle! :)

Uusivuosi Puolassa, päivä 7

Rentoutumista, pizzaa ja Bierhallen-ravintola

Vuoden 2012 ensimmäinen päivä alkoi rennosti, sillä nukuimme pitkään (melkein kymmeneen) emmekä pitäneet kiirettä mihinkään. Kuntosali ja saunatilat olivat kiinni, joten emme edes ajatelleet urheilemista. Olin jo aikaisemmin varmistanut hotellimme vastaanotosta, että kuninkaanlinna on auki myös sunnuntaina. Lisäksi linnaan on sunnuntaisin ilmainen sisäänpääsy. Kun olimme vihdoin saaneet ravisteltua itsemme liikkeelle, menimme suoraan lounaalle. Valitsimme ravintolaksi Nowy Swiat -kadulla sijaitsevan pitseria Eatalianon. Sisustus oli miellyttävä, musiikki rentoa ja näppärät kokit tekivät pitsoja keittiössä, joka oli kaikkien nähtävillä.

Nowy Swiat ja Jerozolimskie -katujen risteys on yksi Varsovan vilkkaimmista. Liikenneympyrän keskelle on pystytetty muovipalmu, jolla on jopa oma yhdistys vaatimassa sen säilyttämistä.

Pitseria Eataliano

Palvelun saamisessa kesti kuitenkin kohtuullisen kauan ja pitsatkin olivat pieni pettymys. Minna tilasi pitsan, jossa oli täytteinä rucolaa, parmesaania, mozzarellaa, pekonia ja kananmunaa. Minun pitsaani tuli kesäkurpitsaa, paprikaa, pestoa, mozzarellaa ja aurinkokuivattua tomaattia. Pitsani maistui ihan hyvältä, mutta molempien pitsojen pohja oli taikinamaista ja reunat paksuja. Minnan pitsa oli mielestäni mauton ja alkupalaksi tilaamani valkosipulivoilla ja kolmella eri juustolla maustettu leipä oli palanut reunoilta.

Kävelimme kuninkaanlinnan luo ja huomasimme, että se on kiinni. Päätimme siirtää vierailun seuraavaan päivään ja kuljeskella vain hetken ympäriinsä. Kävimme hakemassa Corona-oluita paikallisesta kioskista ja lähdimme hotellille kylpemään. Kiireestä ei ollu tietoakaan! Puhtaina, raikkaina ja ryppyisinä kylvyn jälkeen suuntasimme jälleen kohti vanhaa kaupunkia, tällä kertaa Bierhallen-ravintolaan. Jouduimme hetken odottamaan pöytää, sillä ravintola oli aivan täynnä. Bierhallen on hieman talonpoikaistyyppinen ravintola tarjoten talon omia oluita ja konstailematonta kala- ja liharuokaa. Tilasimme lajitelman lihaisia alkupaloja, olutta ja pääruuaksi minulle kanaa vihannespedillä ja Minnalle erilaisia makkaroita hapankaalin ja ruisleivän kera. Annokset olivat maukkaita ja täyttäviä.

Minna ja Heikki kuninkaallisissa "aseta naaman tähän"-tauluissa :)

Vanha kaupunki on viikonloppuisin huomattavan ruuhkainen

Jälleen kuva tyytyväisestä matkaajasta!

Ravintolassa sai oman panimon olutta, joka oli todella maukasta.

Otin ruuaksi kanaa vihannespedillä.

Minna otti makkaralajitelman hapankaalilla ja ruisleivällä. Menivätköhän annokset väärin päin?? :)

Lopuksi ostimme vielä kioskista pari olutta mukaan hotellille. Nautiskelimme niistä ja kävimme nukkumaan harmitellen sitä, että loma lähenee jo loppuaan. Kiitos, kuin luit!

Eväitä hotellille.

Uusivuosi Puolassa, päivä 6

Hyvää uutta vuotta, happy sylwester!

Uudenvuoden aatto valkeni pilvisenä ja ilmassa oli pientä tihkusadetta. Nukuimme vähän pidempään, puoli kymmeneen ja olimme ripustaneet oveen kyltin, etteivät siivoojat tulisi häiritsemään ennen heräämistämme. Mietimme aamiaisen tilaamista huoneeseen, mutta 30 euroa leivästä, kananmunasta, kroisantista ja kahvista tai teestä yhdelle ei kuulostanut tarpeeksi houkuttelevalta, joten kävelimme tuttuun Cava-kahvilaan vähän matkan päähän Nowy Swiat -kadulle. Minna söi puolalaisen ja minä italialaisen aamiaisen. Sen jälkeen kävimme H&M:ssä ostamassa sateenvarjon ja tarttui matkaan vähän muutakin. Mahtava fiilis hyvän aamiaisen ja kiireettömyyden ansiosta! Huono sää ei voinut vähempää haitata.

Herkullinen ja kiireetön uuden vuoden aamu :)

Hotellilla menimme salille, jonka jälkeen oli tarkoitus saunoa ja rentoutua. Aluksi vastaanottovirkailija kertoi, että fitnesspuoli olisi auki enää neljäkymmentä minuuttia, minkä jälkeen käytössä olisi ainoastaan kuntosali. Halusimme kuitenkin saunoa, joten teimme pikatreenin ja menimme kukin omiin pukeutumis- ja peseytymistiloihimme. Miesten puolen saunan kiuas oli viety pois kokonaan, joten rentouttava saunominen jäi minun osaltani väliin. Istuin hetken höyrysaunassa, peseydyin ja menin takaisin huoneeseemme. Onneksi naisten puolen sauna oli kunnossa ja Minna pääsi nauttimaan löylyistä!

Saunomissäännöt

Puimme päälle ja lähdimme hotellia lähimpänä olevaan kahvilaan syömään hieman välipalaa ennen illallista. Kun olimme valitsemassa piirakoita tarjoilija ilmoitti, että kahvila sulkeutuu viiden minuutin päästä. Toivotimme hyvää uutta vuotta ja vaihdoimme tien toisella puolella olevaan szpilka-kahvilaan. Kahvila oli kaksikerroksinen, trendikäs ja hauska. Seinillä oli maalauksia, joissa muuten todella laihoilla naisilla oli valtavat takamukset, joita miehet katsoivat ihmeissään. Isot ikkunat ulottuivat molempiin kerroksiin. Erittäin ystävällinen tarjoilija toivotti meidät tervetulleiksi ja ohjasi meidät pöytään toiseen kerrokseen. Tilasin kaakaon ja kanavoileivän currykastikkeella. Minna otti ison oluen ja hihgland-leivän. Leivät olivat todella maukkaita. Jos Suomessa saisi samaan hintaan (n. 5€) kahviloista yhtä hyviä leipiä, Subwayt menisivät varmasti konkurssiin!

Kahvila oli sisutettu tauluilla, jotka saivat jokaisen asiakkaan hymyilemään.

Valmistautumassa iltaan kuohuviinin kera.

Kahvilasta menimme takaisin hotellille laittautumaan ja valmistautumaan. Silittelin paitani ja Minnan mekon iltaa varten juoden samalla kuohuviiniä ja kuunnellen radiota. Lähdimme ravintola Polskaan kello seitsemäksi. Jo alusta alkaen huomasi, että olimme tulleet hieman tasokkaampaan ravintolaan. Tarjoilija otti takkimme ja vei ne erillisessä huoneessa olevaan narikkaan. Teimme tilauksemme: alkuruuaksi Minnalle valkosipulietanoita, minulle pippurinen metsäsienikeitto ja oluet, pääruuaksi Minnalle ankkaa omenoiden, puolukoiden ja punajuuren kera, minulle karitsaa. Juomaksi otimme pullollisen punaviiniä. Alkuruuat olivat suussasulavia! Ennen pääruokaa tarjoilija toi viinin maistille. Hän esitteli pullon, avasi sen, antoi korkin asiaankuuluvalla tavalla haisteltavaksi, minkä jälkeen sain maistaa viiniä. Minna analysoi viinin hyvin: pehmeä, seurusteluun sopiva viini, mutta tarvitsee ruuan täydentämään makua. Ja meidän pääruokammehan täydensi! Pihvini oli täydellisesti paistettu. Karitsan kanssa käy helposti niin, että pihvi muuttuu sitkeäksi. Nyt näin ei todellakaan ollut käynyt, vaan pihvi suorastaan suli suussa. Salaatti oli tyylikkäästi asetettu lautaselle ottamalla jäävuorisalaatista kokonainen lehti, jonka sisälle oli leikattu muut vihannekset. Minnakin kuvaili omaa annostaan vaatimattomasti parhaaksi syömäkseen ruuaksi. Jälkiruuaksi Minna tilasi juustokakun kirsikkahillolla ja minä otin makean yllätyksen, joka paljastui letuksi, jonka sisällä oli hedelmäsalaattia ja kermavaahtoa. Annosten päällä oli vaahterasiirappia ja minulla lisäksi tomusokeria. Kaiken kaikkiaan mahtava ateria, joka palautti uskoni ravintolakokkien ammattitaitoon ja ravintolakäyntien mielekkyyteen! Ravintola oli niin hieno, etten edes kehdannut ottaa kameraa esille kuin muutaman kerran salaa vain räpsäistäkseni nopean salaotoksen ravintolan yleisilmeestä.

Ravintola Polska

Ravintolan sisustusta ja tunnelmaa

Minun mahtavan makuinen jälkiruokayllärini!!

Illallisen jälkeen kävimme hotellilla juomassa kuohuviiniä ja vaihtamassa lisää vaatetta päälle. Useat varsovalaiset kerääntyvät vastaanottamaan uutta vuotta kuninkaanlinnan aukiolle, jonne myös me päätimme mennä. Lähdimme hyvissä ajoin kävelemään, jotta ehtisimme puoleen yöhön mennessä perille. Minulle tuli kuitenkin tarve päästä vessaan, jonka etsimiseen kului niin kauan, ettemme ehtineet näkemään ilotulitusta vaan olimme paikalla tasan kello 0.00! Tunnelma oli kuitenkin hyvä. Koko tapahtuma oli ohitse noin 20 minuutissa, minkä jälkeen lähdimme kävelemään takaisin hotellia kohti. Kävimme matkalla pienessä sivukujan kahvilassa, jossa oli paikallisia nuoria. Seinälle oli heijastettu mustavalkoelokuva ja kaiuttimista soi Michael Jackson. Nautimme tunnelmasta oluiden ajan ja jatkoimme matkaa. Ennen hotellia pysähdyimme vielä pikaruokalaan syömään pizzaslicet. Hotellilla yritimme vielä juoda oluen puoliksi kellon ollessa jo yli kolme! Olimme kuitenkin niin väsyneitä, että nukahdimme kuin huomaamattamme.

Minnan kanssa kuninkaan linnan aukiolla vastaanottamassa vuotta 2012.

Kahvila/pubi, jonka uudenvuoden pirskeiden tunnelman loi taustalla pyörivä mustavalkoelokuva!

Kiitos kun luit.

Uusi vuosi vaihtui kuninkaan linnan aukiolla

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!

Uusivuosi Puolassa, päivä 5

Shoppailua, shoppailua ja sushia

Tämä päivä oli tarkoituksella pyhitetty pelkästään shoppailulle. Päätimme, että olemme kierrelleet katselemassa kulttuuria jo sen verran, että on hyvä laittaa aivot päiväksi narikkaan ja painua ostoksille. Minun tarkoituksenani oli lisäksi herätä aikaisin ja käydä Veiksel joen toisella puolella nappaamassa kuva joesta ja kaupungista auringon nousun aikaan. Laitoin kellon siis soimaan kymmentä vaille seitsemäksi. Nousin ylös ainoastaan huomatakseni, että aurinko on juuri nousemassa enkä millään ehdi kävellä muutaman kilometrin matkaa joen toiselle puolelle.Päätin silti lähteä kuvailemaan itsekseni pariksi tunniksi. Kävelin sivukujia pitkin vanhaan kaupunkiin mukanani minijalusta, jonka turvin saisin tärähtämättömiä kuvia ennen muiden turistien ilmaantumista. Kävelin suoraan kuninkaan linnan eteen ja päätin ottaa aukiosta sekä linnasta panoraaman. Se onnistui kohtalaisesti, minkä jälkeen nautiskelin maisemista ja kävelin uusia reittejä pitkin takaisin hotellille. Aikaa meni tasan kaksi tuntia ja yhdeksältä olin jo herättelemässä Minnaa.

En ehtinyt kuninkaan linnan aukiolle ennen auringonnousua, mutta ainakin aukio oli kerrankin tyhjä ihmisistä!

Kolmen ristin aukiolla sijaitseva kirkko. Valo oli aamulla auringon noustua todella pehmeää ja kaunista.

Lähdimme aamiaiselle Wedelin kaakaopuotiin, sillä halusimme ehdottomasti nauttia vielä sen tunnelmasta. Saavuimme kahvilaan noin yhdentoista aikoihin ja tilasimme aamiaiset, jotka pitivät sisällään korin leipää ja kroisantteja, hilloa, hunajaa, suklaata sekä tuoremehun ja kahvin, teen tai kaakaon. Leivissä ja kroisanteissa kesti sen verran kauan, että tilasimme lisäksi kaakaon ja kahvin.Varsovassa pienten kauppojen lukumäärää ovat huomattavasti vähentäneet suuret kauppakeskukset kaupungin laitamilla. Mietiskelimme, millä matkustaisimme usean kilometrin matkan valtavan kokoiseen Arcadia-ostoskeskukseen. Taksilla matkustaminen osottautui halvaksi matkustustavaksi jo edellisenä päivänä, mutta seikkailunhaluisina päätimme valita ratikan. Ostimme kioskista liput, jotka käyvät kaikissa julkisissa liikennevälineissä ja hyppäsimme ratikkaan numero 35. Onnistuimme jäämään oikealla pysäkillä pois ja suuntasimme sisälle ostoskeskukseen.

Ostoskeskus oli todella iso! Lähdimme kiertelemään kauppoja ja Minna löysikin nopeasti itselleen kengät. Muutaman tunnin kuluttua menimme syömään. Ostoskeskuksesta löytyy erillinen ravintolapuoli, joka on täynnä pikaravintoloita. Päätimme kuitenkin syödä hyvin ja mennä grill-ravintolaan. Minna tilasi naudanlihapihvin ja minä possua. Emme oikein ymmärtäneet lisukelistaa oikein, sillä pihvien lisäksi olisi lisukkeista saanut valita mitä vain. Otimme ainoastaan ranskalaiset, joten annoksemme olivat todella kuivia. Lisäksi ravintola oli kallein, missä olimme tähän asti syöneet! Melkoinen pettymys, vaikka Minnan pihvi vaikuttikin todella onnistuneesti grillatulta.

Shoppailureissun tuloksia: kenkiä, takkeja, paitoja, koruja..

Shoppailimme yhteensä kahdeksan tuntia! Löysimme molemmat paljon kaikkea kivaa. Huomasin, etteivät hinnat poikenneet kovin paljoa Suomen hinnoista, mutta valinnanvaraa riitti! Ostin kengät ja pari takkia, Minna taas kengät ja paitoja. Jalat kipeinä kävelimme ratikkapysäkille ja suuntasimme kohti hotellia. Matkalla nahkatakkeihin ja maastokuvioisiin housuihin pukeutuneet miehet tulivat puhumaan meille jotain puolaksi. Minna kiersi miehet kaukaa ja minä totesin vain "No speak!", minkä jälkeen jatkoimme matkaa. Jätimme tavarat hotellille ja lähdimme samantien varaamaan pöytää uuden vuoden aatoksi Polska-nimisestä ravintolasta. Ravintola oli jo suljettu, mutta pääsimme sisään, kun joku laitapuolen kulkija kävi hakemassa ravintolasta jääneitä tähteitä. Teimme hovimestarilta pöytävarauksen seuraavaksi päiväksi. Fiilis oli mahtava, sillä pelkäsimme, että kaikki ravintolat olisivat jo täynnä. Varsinkin, kun ravintola näytti todella tyylikkäältä ja se oli muutenkin saanut kehuja.

Paluumatkalla pysähdyimme syömään sushia OTO Suhsi -nimiseen paikkaan. Sushi oli taivaallista, parasta, mitä olimme tähän mennessä maistaneet. Joimme oluet ja jälkiruuaksi japanilaista Plum-viiniä. Todella onnistunut päivä, vaikkemme muuta tehneetkään, kuin shoppailleet! Ostimme vielä lähikaupasta pari pulloa kuohuvaa ja oluita hotelliimme. Minna loisti elekielellään, kun myyjä ei osannut ollenkaan englantia. Mainoksista olemme päätelleet, että uuden vuoden aatto on puolaksi sylwester. Myyjä ei tiennyt, mitä champagne tai sparkling wine tarkoittivat, joten Minna esitti juovansa suoraan pullosta ja sanoi samalla sylwester, jolloin myyjä haki samantien kuohuviiniä. Olutta sai sanomalla piwo ja palvelu kuului hintaan: Ostokset pakattiin Minnalle valmiiksi ja myyjä käski apulaisen avaamaan vielä ovenkin.

Uudeksi vuodeksi varattuja herkkuja kylmenemässä

Huomenna vietetään sitten uutta vuotta kuohuvien kera, hip hei!!