Uusivuosi Puolassa, päivä 4

Kulttuuripalatsi ja seikkailua ravintolan perässä

Neljäs päivämme Varsovassa alkoi reippaasti, kun lähdimme heti aamusta kuntosalille. Yritimme kiirehtiä, jotta olisimme ehtineet aamiaiselle Wedelin kaakaopuoti -nimiseen kahvilaan, jonka sijainnin olimme  katsoneet valmiiksi jo edellisenä päivänä. Suunnitelmilla on kuitenkin tapana muuttua, kuten etenkin tämä päivä osoitti.

Saavuimme Wedelin kaakaopuotiin tasan kello kaksitoista. Wedelin rakennus on tehtailija Emil Wedelin vuonna 1893 rakennuttama talo, jossa on siitä asti toiminut makeiskauppa ja kaakaokahvila. Kahvila oli kerrassaan ihastuttava ja herkut suussasulavan näköisiä. Tilasimme molemmat patongit ja juomat. Elegantti kahvila oli niin mieleemme, että haluamme ehdottomasti käydä siellä vielä ennen loman loppua. Jos emme muuta syytä keksi, niin ainakin hakemassa tuliaisia!

Wedelin suklaapuoti. Täältä ostimme tuliaisiksi suklaalevyjä ja kaakaota!

Vastapuristettu tuoremehu

Lohivoileipä

Seuraava kohteemme oli kulttuuripalatsi, joka on vuosina 1952-55 Josif Stalininin kunniaksi rakennettu kulttuuri- ja tiedepalatsi. Se oli syntyessään Euroopan korkein rakennus, 180,60 metriä. Tänään pääsimme käymään tornin huipulla näköalatasanteella, josta avautuva näkymä on henkeäsalpaava. Ylhäällä toimi sisätiloissa lisäksi Da Vincille omistettu näyttely, jossa oli kerrottu hänen tutkimuksistaan. Ylhäällä yritimme ottaa yhteiskuvaa kameran itselaukaisijan avulla, kun eräs pariskunta tarjoutui auttamaan. Juttelimme hetken, kerroimme mistä olemme tulleet ja mitä olemme suunnitelleet. Mies kertoi, että hänen suomalainen tuttavansa oli kerran juottanut hänelle salamakia, joka on kuulemma erittäin suomalainen juoma. "Salamaki" kuulosti mielestäni enemmän japanilaiselta sushijuomalta, mutta vähän ajan päästä ymmärsimme, että mies tarkoitti salmaria! Yritimme sitten epätoivoisesti selittää englanniksi, mitä ainesosia salmiakin valmistuksessa on käytetty.

Tuolla ylhäällä se näköalatasanne on!

Palatsi on valtavan kokoinen. Aikanaan sitä varten jouduttiin raivaamaan 50 hehtaaria tilaa.

Molemmat katselemme näköaloja 120 metristä.

Vanha kaupunki

Kulttuuripalatsin parkkipaikka ja keskustan muutama ostoskeskus

Luistelurata kulttuuripalatsin edessä

Heikin kuuluisa banaanipotku!

Näköalatasanteen lisäksi kulttuuripalatsista löytyy ravintoloita, teattereita, kahviloita, klubi ja tekniikan museo. Talvisin kulttuuripalatsin eteen pystytetään luistelurata. Aika riensi uskomattoman nopeasti, joten päätimme käväistä tekniikan museossa ja palata sitten hotellille. Museo kertoi tekniikan kehittymisestä ihmisen apuvälineenä esitellen kulkuvälineitä, painotekniikkaa, energioiden hyödyntämistä ja astronomiaa. Ihan mielenkiintoinen näyttely kaiken kaikkiaan, muttei tuonut puolalaista näkökulmaa tarpeeksi esille.

Matkalla takaisin hotellille, otimme matkaevääksi subway-patongit. Yritin opiskella viikonpäiviä ja päätellä, mikä oli päivän subi. Ajattelin, että neljänneksi viimeinen päivä tarkoittaa torstaita ja teksti "skinca" (tai vastaava) viittaisi kinkkusubiin. Toisin kuitenkin kävi. Minna tilasi aluksi Italian BMT:n ja sai Subway Club:in. Minä tilasin päivän subin ja mikäs muu sieltä paljastuikaan kuin lihapullasubi! Hotellilla lepäsimme hetken ja katsoimme valmiiksi hyvää ravintolaa illaksi. Päädyimme minun pienellä painostuksella "lyhyehkön" kävelymatkan päässä olevaan Flik-ravintolaan, joka on maineikas Michelin-tähdillä palkittu ravintola. Kävelimme Mokotow-kaupunginosassa sijaitsevaan ravintolaan noin puoli tuntia vain huomataksemme, ettei ravintola ole auki. Pettyneinä menimme tien toisella puolella olevaan intialais-japanilaiseen ravintolaan, joka vaikutti oikein suositulta paikallisten keskuudessa. Olimme kuitenkin päättäneet syödä hienosti, joten otimme vain yhdet oluet tukemaan päätöksentekoamme.

Yritimme löytää toista hienostoravintolaa Mokotowista, muttemme löytäneet sitä. Kello oli jo sen verran paljon, että pelkäsimme jäävämme kokonaan ilman illallista. Käännyimme nopeasti ympäri ja kävelimme lähellä näkemäämme ravintolaan. Ravintolassa ei osattu englantia eikä siellä ollut englanninkielistä ruokalistaa. Loppujen lopuksi pyysimme omistajaa tilaamaan meille taksin, jolla hurautimme keskustaan London Steak Houseen, joka suureksi iloksemme oli vielä auki! Tilasimme oluet ja perushampurilaiset. Olisimme halunneet kunnon pihvit, mutta ruokalistalta löytyi vain muutama pihvivaihtoehto ja niiden lisukkeet (keitetyt perunat ja kaali) eivät houkutelleet. Hampurilaiset olivat ihan OK-hyvät, mutta kaiken kaikkiaan olimme todella tyytyväisiä, että saimme ruokaa. Tyytyväisinä ja kylläisinä kävelimme takaisin hotellille. Melkoinen seikkailu, mutta molemmat olimme tyytyväisiä siihen, että olimme saaneet tutustua Varsovaan myös hotelliltamme etelään päin.

Michelin palkitun ravintolan sijaan päädyimme London Steak Houseen syömään hampparit.

London Steak Housen seinä oli täynnä kunniakirjoja ja sisustus oli mielenkiintoinen tauluineen ja tyhjine pulloineen.

Kuvasta näkee, että turhasta kävelystä ja taksimatkailusta huolimatta reissaja on tyytyväinen!

Huomenna olisi sitten tarkoitus viettää päivä shoppaillen lähes 300 000 neliömetrin ostoskeskus Arcadiassa!

Uusivuosi Puolassa, päivä 3

Kävelyä vanhassa ja uudessa kaupungissa sekä kahviloiden etsiskelyä

Päivä alkoi mitä parhaimmalla tavalla, kun heräsin auringon säteiden paistaessa pilvettömältä taivaalta verhojen lävitse. Tunsin heti oloni todella pirteäksi uuteen päivään. Herätin Minnan ja lähdin käymään kuntosalilla sillä aikaa, kun Minna laittautui valmiiksi. Hotellihuoneemme tarjontaan kuuluu valikoima shampoota, hoitoainetta, saippuaa ja jotain rasvaa (body lotion). Minna pesi hiuksensa aluksi shampoolla, mutta laittoi vahingossa rasvaa hoitoaineen sijasta, jolloin hiukset menivät uudestaan likaisiksi, hahahahha.

Lähdimme kohti vanhaa kaupunkia tarkoituksena etsiä nuorille ja opiskelijoille suunnattu kaktuskahvila keskustan puolelta ja syödä siellä aamiaista. Löysimme oikean kadun, mutta jo vuosikymmeniä samassa paikassa ollut kahvila oli ilmeisesti vaihtunut pikaruokalaan. Päätimme suunnata kohti vanhaa kaupunkia ja syödä suoraan lounasta. Menimme mukavaan pieneen ravintolaan, jossa soi leppoisa jazz. Otimme umpimähkään lounasmenuun, joka paljastui lopulta erittäin hyväksi vaihtoehdoksi. Alkupalaksi oli porkkanakeittoa, joka oli todella maukasta. Pääruokana oli herkullista pastaa ja juomana coca colaa.

Giovanni Rubino -ravintolan keittiö. Hyvä lounas jazzilla höystettynä!

Alkupala: porkkanakeitto, nam nam!

Minna Giovanni Rubino -ravintolassa. Pöytämme sijaitsi ikkunan  vieressä ja valo oli todella pehmeää ja muotoilevaa.

Kävelimme vanhan kaupungin läpi ja huomasimme, kuinka erilaiselta kaupunki näyttää valoisaan aikaan. Kuvasimme rakennuksia, maisemia ja toisiamme. Vietimme aikaa etenkin torilla, jonka ympäriltä löytyy mielenkiintoisen historian omaavia rakennuksia. Oli myös hauska katsella, kun lapset ruokkivat puluja, joita oli torilla runsaasti. Vanha kaupunki on selvästi turistien kokoontumispaikka Varsovassa. Torilla onkin paljon erilaisia kojuja, joissa myydään matkamuistoja ja erilaisia herkkuja, kuten ohukaisia ja kuumaa viiniä. Arkisin tunnelma on kuitenkin leppoisa.

Sigimundin pylväs päivällä

Vanhan kaupungin torin tunnelmia

Jo edellisesssä tekstissä mainittu "Neekeritalo". Viereisiä taloja korkeampi rakennus on saanut nimensä oven yläpuolella sijaitsevasta tummaihoisen päästä.

Vanhan kaupungin pohjoispuolella on Uusi kaupunki, joka jakaa vanhan kaupungin kohtalon: suurin osa kaupungista on tuhoutunut sodassa ja restauroitu sen jälkeen. Uusi kaupunki ei nimestään huolimatta ole kovinkaan paljoa Vanhaa kaupunkia nuorempi, mutta siellä on huomattavasti vähemmän turisteja. Aikamme käveltyämme pysähdyimme pieneen lounasravintolaan kahville ja kaakaolle. Useassa kahvilassa kirjahyllyt ja lukuisat kirjat toimivat sisustuselementtinä. Kahvila oli hieman sokkeloinen ja Minnan etsiessä vessaa, hän meni vahingossa siivouskomeroon.

Kahvilla ja kaakaolla uudessa kaupungissa oikein mukavassa ja pienessä lounasravintolassa.

Kirjahyllyt tuovat kodikkuutta sisustukseen

Paluumatkalla hotellille, päätimme etsiä kahvilan, josta löytyy Internet-yhteys. Valitsimme Hellä barbaari -nimisen kahvilan, joka löytyy läheltä yliopiston kirjastoa. Kahvila on suosittu kohtaamispaikka ja omaa tunnelman, jollaisesta saa Suomessa vain haaveilla. Joka puolella on kirjahyllyjä, joiden väliin on sijoitettu pieniä pöytiä ja tiskiltä saa uskomattomia leivoksia sekä monia eri tee- ja kahvilaatuja. Tästä kahvilasta jäi todella positiivinen fiilis, kyllä kannatti hieman kävellä!

Kahvilla Hella barbaari -nimisessä paikassa

Hella barbaari -kahvila ja Minnan annos: kahvi ja vadelmapiirakka

Omenapiirakkaa ja teetä

Kahvilan tunnelmaa: paljon kirjahyllyjä, pieniä pöytiä, paljon ihmisiä ja keskellä kaikkea keinu!

Illalla tarkoituksemme oli lähteä shoppailemaan. Päivä oli kuitenkin ollut sen verran uuvuttava, että kävimme vain muutamassa keskustan ostoskeskuksen liikkeessä. Sen jälkeen etsimme pitkän aikaa sopivaa ravintolaa. Päädyimme lopulta valitsemaan hieman talonpoikaistyylisen ravintolan, joka mainosti hyvänmakuisia keitinpiiraita (pierogi), Puolan erikoisuuksia. Emme kuitenkaan ottaneet niitä vaan valitsimme alkupalaksi vihanneskeiton, johon oli lisätty pekonia ja grillattua makkaraa. Pääruuaksi söin perunapannukakun, jonka päällä oli borsch-keiton omaista lihaisaa kastiketta, sieniä ja ranskankermaa. Minna söi lohta tuoreiden valkosipulinkynsien kera pinaattipedillä ja ranskalaisia perunoita. Joimme oluet ja tilasimme pääruuan kanssa karahvin valkoviiniä, jonka samettinen, hieman makea, mutta kuitenkin kuivahko maku sopi loistavasti ruokiimme. Huolimatta jo lounaasta asti kasvaneesta ruokahalusta emme kumpikaan jaksaneet syödä valtavia annoksia loppuun asti.

Kun lopulta pääsimme hotellille, olimme pitkästä päivästä niin väsyneitä, että nukahdimme välittömästi. Huomenna olisi tarkoitus käydä Wedelin kaakaopuodissa, kulttuuripalatsissa ja illalla syömässä jossain hienossa paikassa.

Lopuksi vielä muutama kuva meistä vanhan kaupungin miljöössä ja tunnelmaa esille tuova kuva hevoskyydistä:

Uusivuosi Puolassa, päivä 2

Tervehdys lukijat,

Ensimmäisen päivän iltana menimme nukkumaan melko ajoissa univelkojen painaessa päälle. Nukuimme yön hyvin ja lähdimme keskustaan etsimään sopivaa aamiaispaikkaa vähän yli kymmenen aikoihin. Kävelimme pitkin Nowy Swiat -katua ja lopulta päätimme jäädä Cava-nimiseen kahvilaan, joka on nuorison suosiossa oleva trendikäs kahvila. Tilasin puolalaisen aamiaisen ja tuoreista omenoista puristetun mehun, joka oli taivaallisen hyvää! Minna otti kahvin ja paahdetun leivän. Viihdyimme kahvilassa toista tuntia;  ihanaa loman kiireettömyyttä!

Mahtava tuorepuristettu omenamehu!

Aamiaisen jälkeen suuntasimme takaisin hotellille ja kuntosalille. Kuntosali oli suhteellisen hyvätasoinen ja laitteita löytyi runsaasti varsinkin yläkropan treenaamiseen. Salin jälkeen kävimme saunassa. Saunan käyttöoheissa sanottiin, että saunomiseen pitää käyttää aikaa vähintään 2-3 (!) tuntia, mutta tyydyin tällä kertaa 10 minuuttiin.

Hotellilla oli mielestäni melko hyvä kuntosali

Hotellin sauna

Puhtaina ja raikkaina lähdimme tutustumaan Varsovan vanhaan kaupunkiin. Kävelimme aikamme tutustuen mahtavan näköisiin ja kokoisiin rakennuksiin, kulttuuriin ja todella runsaisiin jouluvaloihin. Kävimme sisällä muutamissa kirkoissa, jotka olivat todella suuria ja vaikuttavia. Yllätyimme muutenkin kirkkojen todella suuresta lukumäärästä Varsovassa.

Vanhan kaupungin kaduilla oli todella paljon jouluvaloja

Valosuihkulähde

Kun olimme aikamme tutkineet paikkoja, päätimme suunnata ruokailemaan päivällistä/illallista. Päädyimme lopulta talonpoikaisruokaa tarjoavaan ravintolaan. Tilasimme alkupalaksi sienikeitot ja juomaksi luonnollisesti olutta. Keitto oli suussa sulavaa ja sitä oli runsaasti! Sen kanssa tarjoiltiin kolmea erilaista leipää sekä suolakurkkua ja hapankaalia erillisellä lautasella. Pääruuaksi otin lihaa sienikastikkeella ja Minna otti kanaa juustolla. Annokset olivat valtavia ja olin aivan poikki syötyäni sen. Ei ollut puhettakaan, että olisi jaksanut tilata jälkiruokaa. Kokonaisuudessaan ateriat maksoivat 100 zlotya, mikä vastaa noin 25 euroa, ei paha! 

Ravintolan edessä oli vanha auto, jonka lavalla oli Pilsner Uruguell -oluttynnyreitä

Kerrassaan herkullinen pippurinen metsäsienikeitto

Valtavat annokset talonpoikaisruokaa Kompania Piwna -ravintolassa. Ehdottomasti käymisen arvoinen ravintola!

Paluumatkalla kävimme vielä läpi vanhan kaupungin nähtävyyksiä ja kävimme kaupassa. Hotellilla nautimme vielä yhdet paikalliset Tyskie-oluet ja mietimme valmiiksi seuraavanpäivän ohjelmaa. Tarkoituksena olisi mennä valoiseksi ajaksi tutustumaan vanhan kaupungin toriin ja uuteen kaupunkiin ja lähteä illemmalla  shoppailemaan. Loistava  päivä kaiken kaikkiaan!

22 metriä korkea Sigismundin pylväs keskellä Linnanaukiota on pystytetty vuonna 1644 kunnioittamaan kuningas Sigismun III Vaasaa

Taloja vanhan kaupungin torin ympäriltä. Keltainen talo on "Neekeritalo", joka yhdessä viereisen talon kanssa on ainoa talo, joka ei palanut vuoden 1944 taisteluissa. Turkoosi talo on Baryczkan talo, jonka ulkoasu on vuodelta 1633.

Presidentin palatsi, joka on iltaisin valaistu muuttuvin värein: valkoista, vihreää, punaista ja violettia.

Kävimme nauttimassa oluet livemusiikin säestyksellä matkalla vanhasta kaupungista takaisin hotellille.

Kaupasta tarttui mukaan paikallista olutta hotellille

 Kiitos kun jaksoit lukea!