Uusivuosi Puolassa, päivä 3

Kävelyä vanhassa ja uudessa kaupungissa sekä kahviloiden etsiskelyä

Päivä alkoi mitä parhaimmalla tavalla, kun heräsin auringon säteiden paistaessa pilvettömältä taivaalta verhojen lävitse. Tunsin heti oloni todella pirteäksi uuteen päivään. Herätin Minnan ja lähdin käymään kuntosalilla sillä aikaa, kun Minna laittautui valmiiksi. Hotellihuoneemme tarjontaan kuuluu valikoima shampoota, hoitoainetta, saippuaa ja jotain rasvaa (body lotion). Minna pesi hiuksensa aluksi shampoolla, mutta laittoi vahingossa rasvaa hoitoaineen sijasta, jolloin hiukset menivät uudestaan likaisiksi, hahahahha.

Lähdimme kohti vanhaa kaupunkia tarkoituksena etsiä nuorille ja opiskelijoille suunnattu kaktuskahvila keskustan puolelta ja syödä siellä aamiaista. Löysimme oikean kadun, mutta jo vuosikymmeniä samassa paikassa ollut kahvila oli ilmeisesti vaihtunut pikaruokalaan. Päätimme suunnata kohti vanhaa kaupunkia ja syödä suoraan lounasta. Menimme mukavaan pieneen ravintolaan, jossa soi leppoisa jazz. Otimme umpimähkään lounasmenuun, joka paljastui lopulta erittäin hyväksi vaihtoehdoksi. Alkupalaksi oli porkkanakeittoa, joka oli todella maukasta. Pääruokana oli herkullista pastaa ja juomana coca colaa.

Giovanni Rubino -ravintolan keittiö. Hyvä lounas jazzilla höystettynä!

Alkupala: porkkanakeitto, nam nam!

Minna Giovanni Rubino -ravintolassa. Pöytämme sijaitsi ikkunan  vieressä ja valo oli todella pehmeää ja muotoilevaa.

Kävelimme vanhan kaupungin läpi ja huomasimme, kuinka erilaiselta kaupunki näyttää valoisaan aikaan. Kuvasimme rakennuksia, maisemia ja toisiamme. Vietimme aikaa etenkin torilla, jonka ympäriltä löytyy mielenkiintoisen historian omaavia rakennuksia. Oli myös hauska katsella, kun lapset ruokkivat puluja, joita oli torilla runsaasti. Vanha kaupunki on selvästi turistien kokoontumispaikka Varsovassa. Torilla onkin paljon erilaisia kojuja, joissa myydään matkamuistoja ja erilaisia herkkuja, kuten ohukaisia ja kuumaa viiniä. Arkisin tunnelma on kuitenkin leppoisa.

Sigimundin pylväs päivällä

Vanhan kaupungin torin tunnelmia

Jo edellisesssä tekstissä mainittu "Neekeritalo". Viereisiä taloja korkeampi rakennus on saanut nimensä oven yläpuolella sijaitsevasta tummaihoisen päästä.

Vanhan kaupungin pohjoispuolella on Uusi kaupunki, joka jakaa vanhan kaupungin kohtalon: suurin osa kaupungista on tuhoutunut sodassa ja restauroitu sen jälkeen. Uusi kaupunki ei nimestään huolimatta ole kovinkaan paljoa Vanhaa kaupunkia nuorempi, mutta siellä on huomattavasti vähemmän turisteja. Aikamme käveltyämme pysähdyimme pieneen lounasravintolaan kahville ja kaakaolle. Useassa kahvilassa kirjahyllyt ja lukuisat kirjat toimivat sisustuselementtinä. Kahvila oli hieman sokkeloinen ja Minnan etsiessä vessaa, hän meni vahingossa siivouskomeroon.

Kahvilla ja kaakaolla uudessa kaupungissa oikein mukavassa ja pienessä lounasravintolassa.

Kirjahyllyt tuovat kodikkuutta sisustukseen

Paluumatkalla hotellille, päätimme etsiä kahvilan, josta löytyy Internet-yhteys. Valitsimme Hellä barbaari -nimisen kahvilan, joka löytyy läheltä yliopiston kirjastoa. Kahvila on suosittu kohtaamispaikka ja omaa tunnelman, jollaisesta saa Suomessa vain haaveilla. Joka puolella on kirjahyllyjä, joiden väliin on sijoitettu pieniä pöytiä ja tiskiltä saa uskomattomia leivoksia sekä monia eri tee- ja kahvilaatuja. Tästä kahvilasta jäi todella positiivinen fiilis, kyllä kannatti hieman kävellä!

Kahvilla Hella barbaari -nimisessä paikassa

Hella barbaari -kahvila ja Minnan annos: kahvi ja vadelmapiirakka

Omenapiirakkaa ja teetä

Kahvilan tunnelmaa: paljon kirjahyllyjä, pieniä pöytiä, paljon ihmisiä ja keskellä kaikkea keinu!

Illalla tarkoituksemme oli lähteä shoppailemaan. Päivä oli kuitenkin ollut sen verran uuvuttava, että kävimme vain muutamassa keskustan ostoskeskuksen liikkeessä. Sen jälkeen etsimme pitkän aikaa sopivaa ravintolaa. Päädyimme lopulta valitsemaan hieman talonpoikaistyylisen ravintolan, joka mainosti hyvänmakuisia keitinpiiraita (pierogi), Puolan erikoisuuksia. Emme kuitenkaan ottaneet niitä vaan valitsimme alkupalaksi vihanneskeiton, johon oli lisätty pekonia ja grillattua makkaraa. Pääruuaksi söin perunapannukakun, jonka päällä oli borsch-keiton omaista lihaisaa kastiketta, sieniä ja ranskankermaa. Minna söi lohta tuoreiden valkosipulinkynsien kera pinaattipedillä ja ranskalaisia perunoita. Joimme oluet ja tilasimme pääruuan kanssa karahvin valkoviiniä, jonka samettinen, hieman makea, mutta kuitenkin kuivahko maku sopi loistavasti ruokiimme. Huolimatta jo lounaasta asti kasvaneesta ruokahalusta emme kumpikaan jaksaneet syödä valtavia annoksia loppuun asti.

Kun lopulta pääsimme hotellille, olimme pitkästä päivästä niin väsyneitä, että nukahdimme välittömästi. Huomenna olisi tarkoitus käydä Wedelin kaakaopuodissa, kulttuuripalatsissa ja illalla syömässä jossain hienossa paikassa.

Lopuksi vielä muutama kuva meistä vanhan kaupungin miljöössä ja tunnelmaa esille tuova kuva hevoskyydistä: