Uusivuosi Puolassa, päivä 4

Kulttuuripalatsi ja seikkailua ravintolan perässä

Neljäs päivämme Varsovassa alkoi reippaasti, kun lähdimme heti aamusta kuntosalille. Yritimme kiirehtiä, jotta olisimme ehtineet aamiaiselle Wedelin kaakaopuoti -nimiseen kahvilaan, jonka sijainnin olimme  katsoneet valmiiksi jo edellisenä päivänä. Suunnitelmilla on kuitenkin tapana muuttua, kuten etenkin tämä päivä osoitti.

Saavuimme Wedelin kaakaopuotiin tasan kello kaksitoista. Wedelin rakennus on tehtailija Emil Wedelin vuonna 1893 rakennuttama talo, jossa on siitä asti toiminut makeiskauppa ja kaakaokahvila. Kahvila oli kerrassaan ihastuttava ja herkut suussasulavan näköisiä. Tilasimme molemmat patongit ja juomat. Elegantti kahvila oli niin mieleemme, että haluamme ehdottomasti käydä siellä vielä ennen loman loppua. Jos emme muuta syytä keksi, niin ainakin hakemassa tuliaisia!

Wedelin suklaapuoti. Täältä ostimme tuliaisiksi suklaalevyjä ja kaakaota!

Vastapuristettu tuoremehu

Lohivoileipä

Seuraava kohteemme oli kulttuuripalatsi, joka on vuosina 1952-55 Josif Stalininin kunniaksi rakennettu kulttuuri- ja tiedepalatsi. Se oli syntyessään Euroopan korkein rakennus, 180,60 metriä. Tänään pääsimme käymään tornin huipulla näköalatasanteella, josta avautuva näkymä on henkeäsalpaava. Ylhäällä toimi sisätiloissa lisäksi Da Vincille omistettu näyttely, jossa oli kerrottu hänen tutkimuksistaan. Ylhäällä yritimme ottaa yhteiskuvaa kameran itselaukaisijan avulla, kun eräs pariskunta tarjoutui auttamaan. Juttelimme hetken, kerroimme mistä olemme tulleet ja mitä olemme suunnitelleet. Mies kertoi, että hänen suomalainen tuttavansa oli kerran juottanut hänelle salamakia, joka on kuulemma erittäin suomalainen juoma. "Salamaki" kuulosti mielestäni enemmän japanilaiselta sushijuomalta, mutta vähän ajan päästä ymmärsimme, että mies tarkoitti salmaria! Yritimme sitten epätoivoisesti selittää englanniksi, mitä ainesosia salmiakin valmistuksessa on käytetty.

Tuolla ylhäällä se näköalatasanne on!

Palatsi on valtavan kokoinen. Aikanaan sitä varten jouduttiin raivaamaan 50 hehtaaria tilaa.

Molemmat katselemme näköaloja 120 metristä.

Vanha kaupunki

Kulttuuripalatsin parkkipaikka ja keskustan muutama ostoskeskus

Luistelurata kulttuuripalatsin edessä

Heikin kuuluisa banaanipotku!

Näköalatasanteen lisäksi kulttuuripalatsista löytyy ravintoloita, teattereita, kahviloita, klubi ja tekniikan museo. Talvisin kulttuuripalatsin eteen pystytetään luistelurata. Aika riensi uskomattoman nopeasti, joten päätimme käväistä tekniikan museossa ja palata sitten hotellille. Museo kertoi tekniikan kehittymisestä ihmisen apuvälineenä esitellen kulkuvälineitä, painotekniikkaa, energioiden hyödyntämistä ja astronomiaa. Ihan mielenkiintoinen näyttely kaiken kaikkiaan, muttei tuonut puolalaista näkökulmaa tarpeeksi esille.

Matkalla takaisin hotellille, otimme matkaevääksi subway-patongit. Yritin opiskella viikonpäiviä ja päätellä, mikä oli päivän subi. Ajattelin, että neljänneksi viimeinen päivä tarkoittaa torstaita ja teksti "skinca" (tai vastaava) viittaisi kinkkusubiin. Toisin kuitenkin kävi. Minna tilasi aluksi Italian BMT:n ja sai Subway Club:in. Minä tilasin päivän subin ja mikäs muu sieltä paljastuikaan kuin lihapullasubi! Hotellilla lepäsimme hetken ja katsoimme valmiiksi hyvää ravintolaa illaksi. Päädyimme minun pienellä painostuksella "lyhyehkön" kävelymatkan päässä olevaan Flik-ravintolaan, joka on maineikas Michelin-tähdillä palkittu ravintola. Kävelimme Mokotow-kaupunginosassa sijaitsevaan ravintolaan noin puoli tuntia vain huomataksemme, ettei ravintola ole auki. Pettyneinä menimme tien toisella puolella olevaan intialais-japanilaiseen ravintolaan, joka vaikutti oikein suositulta paikallisten keskuudessa. Olimme kuitenkin päättäneet syödä hienosti, joten otimme vain yhdet oluet tukemaan päätöksentekoamme.

Yritimme löytää toista hienostoravintolaa Mokotowista, muttemme löytäneet sitä. Kello oli jo sen verran paljon, että pelkäsimme jäävämme kokonaan ilman illallista. Käännyimme nopeasti ympäri ja kävelimme lähellä näkemäämme ravintolaan. Ravintolassa ei osattu englantia eikä siellä ollut englanninkielistä ruokalistaa. Loppujen lopuksi pyysimme omistajaa tilaamaan meille taksin, jolla hurautimme keskustaan London Steak Houseen, joka suureksi iloksemme oli vielä auki! Tilasimme oluet ja perushampurilaiset. Olisimme halunneet kunnon pihvit, mutta ruokalistalta löytyi vain muutama pihvivaihtoehto ja niiden lisukkeet (keitetyt perunat ja kaali) eivät houkutelleet. Hampurilaiset olivat ihan OK-hyvät, mutta kaiken kaikkiaan olimme todella tyytyväisiä, että saimme ruokaa. Tyytyväisinä ja kylläisinä kävelimme takaisin hotellille. Melkoinen seikkailu, mutta molemmat olimme tyytyväisiä siihen, että olimme saaneet tutustua Varsovaan myös hotelliltamme etelään päin.

Michelin palkitun ravintolan sijaan päädyimme London Steak Houseen syömään hampparit.

London Steak Housen seinä oli täynnä kunniakirjoja ja sisustus oli mielenkiintoinen tauluineen ja tyhjine pulloineen.

Kuvasta näkee, että turhasta kävelystä ja taksimatkailusta huolimatta reissaja on tyytyväinen!

Huomenna olisi sitten tarkoitus viettää päivä shoppaillen lähes 300 000 neliömetrin ostoskeskus Arcadiassa!