Ohrid, Makedonia: Päivä 4

Hello dear readers eli terve peuran lukijat! On neljännen päivän sepustuksen aika. Olimme Minnan kanssa jo kartoittaneet melko kattavasti, mitä haluamme vielä lomamme aikana tehdä, joten päivän epistola oli selkiytynyt jo aikaisemmin. Vuorossa oli reissu paalukylämuseoon ja St. Naumin luostariin. Otimme opastetun reissun Aurinkomatkojen kautta. Reissun hinta oli 32e/sierainpari, mikä piti sisällään bussikuljetuksen edellä mainittuhin mestoihin ja oppaan palvelut. Paikalliselta matkanjärjestäjältä olisi saanut samaan hintaan käynnin Prespa-järvellä ja lounaan ja juomat, mutta halusimme nähdä Aurinkomatkojen järjestämien reissujen tason. Lisäksi netissä oltiin fiilistelty juuri tätä reissua.


Lähtö oli kymmenen aikaan hotelliltamme ja bussi oli melko täynnä suomalaisia matkaajia. Tietysti osa matkan varanneista oli jättänyt saapumatta ja aikaa kului siihen, kun oppaat yrittivät tavoittaa heitä tuloksetta. Pääsimme viimein matkaan ja ensimmäinen pysähdys oli paalukylässä, jonne ei ollut kuin noin 10 minuutin ajomatka. Paalukylä on siis joskus aikanaan ollut suuri noin 6000 paalun päälle rakennettu kylä, jonka osia sukeltajat olivat löytäneet. Nyt kylän pienoisversio (noin 3000 paalua) oli kyhätty samalle paikalle. Kylä oli mielestäni melko siisti juttu. Siellä oli erikseen majoitushökkelit, rituaalihökkelit ja duunihökkelit. Koska kylä oli suurimmaksi osaksi rakennettu puista ja oljista, oli siellä erikseen tulensijat. Järvestä oli kuulemma löytynyt useita kerroksia kylien jäänteitä, mikä viittaa siihen, että kylä on tainnut palaa poroksi useampaankin otteeseen. Kylästä oli siistit maisemat kaupungin suuntaan.

Veteen 3000 paalun päälle rakennettu kylä/museo

Pyöreät talot olivat rituaaleja varten

Mahtavaa puskea notskia puualustalla!

Seuraavaksi jatkoimme kohti St. Naumin luostaria. Kirkon pyhimys Naum oli opettaja ja pappi, joka aikanaan reissasi pitkin maailmaa, mutta oli kotoisin Makedoniasta ja palasi viettämään viimeiset elinvuotensa kotimaahansa. Hänen kuoltuaan, hänen hautansa päälle rakennettiin kirkko ja luostari. Tällä hetkellä luostarissa ei ollut kuin yksi munkki ja paikka oli muutenkin saanut paljon vaikutteita tursimin takia. Muun muassa luostarin munkeille varatut asuinsijat oli muutettu hotelliksi ja alueella toimi ravintoloita ja kaikennäköisiä krääsänmyyjiä. Itse kirkko oli kyllä todella rauhallinen paikka sisältä. Asettaessaan korvansa Naumin haudan päälle oli mahdollista kuulla hänen sydämensä syke. Kirkon ovella jaettiin ryyppy Rakia, jolloin äänet oli kuulemma helpompi kuulla.

St. Naumin luostari oli kuuluisa myös lukuisista alueella hengailevista riikinkukoista

St. Naumin kirkko

Luostarin alueella pulppuaa myös lähde, jonka vesi kulkee Ohrid järveen. Vesi on koko vuoden tasaisen lämpöistä, 10 astetta, ja äärettömän kirkasta. Kävimme soutureissulla lähteessä, mutta veneet ängettiin aika täyteen, mikä hieman häiritse muuten niin rauhallista hetkeä. Soutelun jälkeen menimme syömään. Jotta säästäisimme aikaa, opas suositteli tilaamaan valmiista menuvaihtoehdoista etukäteen ruuat ja niinhän me teimmekin. Kaikki menuun tilanneet suomalaiset istutettiin yhden pöydän ääreen ja ruuan tulemisessa kesti siitä huolimatta mielestäni melko kauan. Ehkä jatkossa kannattaa välttää näitä massaturistiretkiä ja keskittyä fiilistelemään mestoja pienillä porukoilla.

Vesi oli äärettömän kirkasta ja puhdasta luostarin alueella olevassa joessa

Heikki & Minna veneilemässä: Saimme veneen ainoat vierekkäiset paikat veneen perästä!

Veneily oli hauskaa, mutta veneitä oli paljon ja ne olivat tupaten täynnä.

Vesi oli älyttömän kirkasta, tässäkin kohdassa oli noin 2 metriä syvyyttä!

Kiertelimme Minnan kanssa vielä hetken aikaa luostarissa kahdestaan ja sitten olikin aika lähteä pois. Menimme bussin kyydillä aina keskustaan asti ja ostimme sieltä liput torstaina alkavan festivaalin avaukseen, Rome ja Julia –näytökseen. Mahtavaa, että niitä sai vielä! Söimme kerrassaan herkulliset pitsat keskustassa ja menimme taksilla hotellille vastaanottamaan auringonlaskua. Haimme nopeasti Explorer 200 –kumiveneemme ja painuimme järvelle. Siellä ei ollut ketään muuta uimassa, sillä tuulesta johtuen aallot olivat melko hurjia. Aurinko laski ja alkoi tulla pimeä, mutta aalloissa keinuminen pikkuisella kumiveneellä oli niin hauskaa, että siinä vierähti vielä jonkin aikaa. Lopuksi kävimme hotellihuoneeseemme ja korkkasimme pullon paikallista viiniä, nam nam!

Explorer 200 -kumiveneemme Ohrid-järven tyrskyissä auringonlaskun jälkeen.