Ohrid, Makedonia: Päivä 6

Terve lukijat!

Tämä päivä oli varattu reissulle Zoranin kanssa. Hän haki meidät hotelliltamme, kuten oli sovittu kello 9.30. Hän ei ollut saanut ketään muuta mukaan retkelle, joten olimme kaksin. Lähdimme aluksi ajamaan hänen autollaan kohti tyypillistä vuoristokylää, jossa ei asunut enää kuin muutama henkilö. Zoran kertoi paljon Makedonian taloustilanteesta ja ihmisten siirtymisestä vuorikylistä kaupunkeihin töiden perässä. Suuri osa makedonialaisista  omistaa kuitenkin maata. Osa käy kauempana sijaitsevissa vuoristotonteillaan lomailemassa ja nauttimassa maisemista. Pysyvää asutusta on ainoastaan kylissä, jotka mahdollistavat päivittäisen liikkumisen kaupunkiin. Johtuen perheiden tiukasta rahatilanteesta, monet tuottavat ruokaa omalla maallaan kasvattamalla vihanneksia, hedelmiä ja eläimiä. Saavuttuamme vuoristokylään tapasimme sattumalta yhden kylän kuudesta asukkaasta ja näimme, kuinka huonoon kuntoon asunnot olivat päässeet, kun väki oli muuttanut pois.

Hylätyssä kylässä asui ympäri vuoden ainoastaan kuusi ihmistä.

Ken aasilla ratsastaa..

Ihailtuamme aikamme maisemia lähdimme ajamaan kohti asuttua kylää. Koko matkan ajan Zoran kertoi meille mielenkiintoisia juttuja paikallisesta väestöstä ja kulttuurista ja jos halusimme pysähtyä juomaan tai ottamaan valokuvia, niin saimme määrätä tahdin. Mahtavaa päästä retkelle, joka ei täytä kaikkia massaturismin piirteitä. Pysähdyimmekin kerran kesken ajon ottamaan valokuvia ja Zoran tarjosi minulle itse tekemäänsä Rakia, johon hän oli laittanut muratti-puun ytimestä paloja tuomaan väriä ja makua. Kaupasta ostettava Raki on vahvuudeltaan noin 50 %, sillä laki kieltää vahvempien juomien myynnin. Zoranin tekemä Raki oli vahvuudeltaan 55-60 %. Asutun kylän jälkeen kävimme luostarissa ja sen jälkeen lähdimme katsomaan pyykinpesukonetta. Aluksi ajattelin, että mitä järkeä on mennä katsomaan jotain pyykinpesukoneita, mutta ne olivatkin todella siistejä vekottimia! Vuorilta virtaava vesi oli ohjattu kouruja pitkin noin 1,5 metriä syvään saaviin, jota se kiersi valtavalla nopeudella. Saavista vesi virtasi sitten eteenpäin päätyen lopulta Ohrid-järveen. Tämä täysin luonnonmukainen pesutapa sopi etenkin suurille ja arvokkaille matoille, joita ei haluttu pilata kemikaaleilla. Ensimmäinen näkemämme pesupaikka oli yksityinen, missä perheet itse pesivät pyykkiä ja viettivät piknikkiä. Jälkimmäinen oli ammattipaikka, jonka omistaja haki pyykit ihmisten kotoa, pesi ne ja toimitti takaisin. Joimme omistajan kanssa Rakia. Sen lisäksi kävimme katsomassa sammunutta tulivuorta Kosel-kylässä. Kosel tarkoittaa asiaa, joka haisee oudolta ja tulivuori aiheuttikin kylän ilmaan oudon tuoksun/hajun. Tulivuoren maaperässä on niin vähän ravinteita, että paikoitellen kasvit eivät kasva siinä ollenkaan ja paikoitellen jäävät todella pieniksi.

Näkymä luostarin parvekkeelta.

Luostarin kirkon seinät ja katto olivat täynnä freskoja.

Luonnonmukainen pyykinpesukone.

Toisessa pesupaikassa masitelimme Rakiaa paikan omistajan kanssa. Zoran on kuvassa oikealla.

Sammunut tulivuori loi ilmaan vahvan hajun, josta kyläkin oli saanut nimensä Kosel.

   

Tulivuoren jälkeen kävimme Zoranin luona syömässä. Hän oli laittanut viereisestä joesta pyydettyä kalaa ja tyypillisiä perinneruokia kuten lihaa sipulin kera, papumuhennosta, täytettyä kesäkurpitsaa ja täytettyjä viininlehtiä. Ruokajuoman saimme itse päättää. Valitsimme oluen ja Zoran haki kylmän 1,5 litran pullon sitä ja täytti lasimme joka kerta, kun ne alkoivat huveta. Joimme Minnan kanssa koko pullon, minkä jälkeen hän meni hakemaan uuden samanlaisen. Sitten minun oli pakko jo kieltäytyä juomasta. Lopuksi kävimme katsomassa, miten kalkkimaalia tehdään. Aluksi 25 tonnia kiveä pakataan monttuun, jonka pohjalle tehdään tuli. Tulta pidetään yllä neljä päivää, jolloin kivi muuttuuu valkoiseksi. Tämän jälkeen kivi sekoitetaan veteen, jolloin lämpötila nousee, kivi hajoaa ja lopulta seos muuttuu maaliksi. Zoran räjäytti kaksi limsapulloa laittamalla pullon pohjalle poltettua kalkkikiveä ja päälle hieman vettä. Korkin sulkemisen jälkeen paine nousi valtavaksi ja pullo räjähtii kappaleiksi.

Kalkkikiveä poltettaessa työntekijät eivät saaneet tehdä 8 tuntia pidempää vuoroa ja heidän piti samaan aikaan juoda vettä yli 2 litraa johtuen liekkien aiheuttamasta kuumuudesta. 

Zoran räjäytti limsapullon kappaleiksi lisäämällä sinne hieman poltettua kalkkikiveä ja lorauksen vettä.

Retken päätteeksi Zoran heitti meidät takaisin hotellillemme. Voi veljet, miten siisti retki! Puhuin  Zoranille aikeistamme lähteä vaeltamaan kanssallispuiston korkeimman vuoren huipulle, josta näkee sekä Ohrid että Prespa-järvet yhtä aikaa. Olin jo kysynyt eräältä taksikuskilta hinta-arviota reissulle, mutta Zoran lupasi, että hänen tyttären poikaystävänsä voi heittää meidät samaan hintaan ja tuoda vielä kylmää juomaa mukanaan. Zoran tarjosi vielä mahdollisuutta lähteä tutustumaan yöelämään hänen tyttärensä kanssa. Halusimme kuitenkin olla pirteitä seuraavana päivänä, joten kieltäydyimme tarjouksesta. Huoneessa otin kengät pois ja tunsin outoa poltetta pikkuvarpaassani. Yht’äkkiä jalkani turposi ja muuttui ihan punaiseksi. Turvotus helpotti hieman, kun nostin jalkani ylös. Söimme hotellin ravintolassa ja loppuilta menikin sitten hotellilla pohtien, mikä jalassani saattoi olla vikana. Perjantai 13. päivä näköjään antoi oman epäonnen silauksen muuten niin onnistuneeseen päivään.