Kameran osto-opas

Terve arvoisat lukijat!

Olen useasti törmännyt tilanteeseen, jossa aloitteleva digikuvaaja kysyy, millainen kamera hänen kannattaisi ostaa. Henkilö haluaa joko paremman taskukameran eli pokkarin tai sitten hän haluaa siirtyä kuvaamaan järjestelmäkameralla. Tämä teksti on ensimmäinen osa sarjasta, jossa tarkoitukseni on opastaa kameran ja apuvälineiden hankkimista sekä käyttöä. Tekstissä käydään siis läpi kameroita eri tarkoituksiin henkilölle, jolla ei ole aikaisempaa kokemusta järjestelmäkameroista. Myöhemmin on tarkoituksenani käsitellä myös hieman edistyneemmille kuvaajille suunnattuja järjestelmäkameroita. Kameran valinta on aina kompromissi koon, käytettävyyden ja kuvanlaadun välillä.

Voisin ihan aluksi luokitella kamerat niiden koon ja ominaisuuksien mukaan. Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat pokkarikamerat, jotka englannista periytyvän nimensä (pocket camera) mukaisesti mahtuvat taskuun. Näissä kameroissa on yleensä todella pieni kenno ja rajoittuneet käsisäädöt kuvaamiseen. Tämän takia syväterävyysalueen kontrollointi (eli alue kuvassa, joka näkyy terävänä) on hankalaa ja kuvaaminen hämärässä vaikeutuu huomattavasti. Kamerat toimivat kuitenkin erinomaisesti hyvissä olosuhteissa eli auringon paistaessa, kun valoa on tarpeeksi. Kameroiden ehdoton etu on keveys ja pieni koko, jonka ansiosta kamera on helppo kuljettaa aina mukana. Tällaista kameraa suosittelisin kuvaajalle, joka haluaa ottaa kuvia spontaanisti vastaantulevista tilanteista. Kuvaajalta ei vaadita aikaisempaa kokemusta kuvaamisesta, vaan kameraa voi käyttää "point and shoot" tyyppisesti. On sanonta: "parhaan kuvan saa aina sillä kameralla, joka on mukana", joka sopii mielestäni tähän kameraluokkaan erinomaisesti.

Minä en ole henkilökohtaisesti kovinkaan kiinnostunut tästä kameraluokastasa, sillä olen tottunut järjestelmäkameran tuomiin laajoihin säätömahdollisuuksiin. Olen kuitenkin usein ollut kiitollinen kavereilleni, joilla tällainen kamera on ollut mukana, sillä pokkareillakin otetut kuvat ovat parempia kuin se, ettei kuvia ole otettu ollenkaan. Tässä kameraluokassa on muutama kamera, jotka ovat kuitenkin kiinnostavia ja varustettu hieman perinteistä suuremmalla kennolla. Tällainen kamera on esimerkiksi Canonin S95, joka päivittyi hiljan S100-malliin. Jos etsit hyvää pokkaria, niin kannattaa ottaa vertailuun mukaan jompi kumpi edellä mainituista malleista.

Seuraava kameraluokka on hieman pokkareita suuremmat kompaktikamerat. Näitä on melko paljon eri muotoisia ja mallisia. Osa on tehty muistuttamaan järjestelmäkameraa tarjoten mahdollisuuden käsisäätöihin. Kamerassa olevaa objektiivia ei kuitenkaan voi vaihtaa. Näitä kameroita kutsutaan myös superzoomeiksi niiden tarjoaman valtavan polttovälialueen johdosta. Järjestelmäkameroista poiketen näissä kameroissa on yleensä saman kokoinen kenno kuin pokkareissakin, joten edelleen syväterävyysalueen hallinta ja kuvaus hämärässä ovat haasteellisia tilanteita. Pidän näissä kameroista mahdollisuudesta säätää kuvaamiseen liittyviä arvoja manuaalisesti, mutta pieni kenno on liian rajoittava tekijä omiin kuvaustarpeisiini. Kamerat eivät mahdu taskuun, mutta eivät tarjoa huomattavasti pokkareita parempaa kuvanlaatuakaan.

Kompaktikameraluokkaan kuuluvat myös  hieman suuremmalla kennolla ja laajemmilla säätömahdollisuuksilla varustetut kompaktikamerat. Tällaisia ovat esimerkiksi Canonin G-sarja, Samusung EX-1, Olympus XZ-1 ja Panasonic LX-3 ja LX-5. Tämä sarja kiinnostaa minua jonkin verran, sillä kameroista löytyy mahdollisuus liittää ulkoinen salama, mikä parantaa kuvaamista sisätiloissa ja hämärissä olosuhteissa. Lisäksi näissä on panostettu pokkarikameroita enemmän optiikkaan. Linssi on yleensä suurempi ja valovoimaisempi. Tämä yhdessä täysien käsisäätömahdollisuuksien kanssa mahdollistaa kuvaamisen hämärässä huomattavasti pokkareita paremmin ja syväterävyysalueen hallintakin on helpompaa. Suosittelisin tällaista kameraa henkilölle, jota hieman pokkaria suurempi koko ei haittaa.  Kamera mahtuu hyvin takintaskuun, mutta farkkujen taskut ovat hieman liian ahtaat. Kiinnostus kuvaamiseen ja halu oppia hallitsemaan kameraa on eduksi, jotta kamerasta saisi täyden hyödyn irti. Käsisäätöjen opetteleminen vaatii hieman vaivaa. Tällaisella kameralla pääsee kuitenkin jo pitkälle, jos ei vielä halua siirtyä järjestelmäkameraan asti.

Kolmas kameraluokka on järkkäreiden ja kompaktikameroiden väliin sijoittuva minijärjestelmäkamera. Perinteisissä järjestelmäkameroissa kuvaa katostaan etsimestä, johon kuva tulee linssistä peilien välitykselllä. Peili nousee ylös kuvanoton ajaksi, jolloin valo pääsee kennolle. Minijärjestelmäkameroissa kameroiden kokoa on pienennetty jättämällä peilijärjestelmä kokonaan pois. Tällöin kuvaa katsotaan joko suoraan takanäytöltä tai etsimestä, johon kuva muodostetaan elektronisesti. Kamerat ovat siis kooltaan ja painoltaan järjestelmäkameroita kevyempiä. Keveys on eduksi silloin, kun kuljettaa kameraa paljon mukana, mutta kuvauksessa painosta on hyötyä. Kevyempi kamera nimittäin tärähtää kädessä paljon helpommin. (fysikaalinen peruste: painavamman kameran liikeelle saamiseksi tarvitaan suurempi voima, joten kamera ei liikahtele edestakaisin yhtä helposti) Lisäksi näytöltä kuvattaessa menetetään perinteinen kuvausote, jossa kameraa tuetaan otsaan. Kamerat eivät kuulu kuitenkaan kompaktikameroihin, sillä niissä on mahdollisuus vaihtaa objektiiveja.

Käydään läpi hieman eri minijärkkäreitä. Aloitetaan olympuksen ja panasonicin valmistamasta micro 4/3 -kamerasarjasta. Kameroissa on hieman järjestelmäkameroita pienempi kenno, mutta kuvanlaadullisesti kamerat yltävät todella vaikuttaviin suorituksiin täyttäen peruskuvaajan tarpeet erinomaisesti. M4/3 (micro four thirds) kamerasarjalle on valmistettu kiitettävä määrä objektiiveja ja lisävarusteita, joiden koko on yleensä pienempi kuin järjestelmäkameroiden vastaavien. Olympuksen kameroissa kuvanvaakaaja on rakennettu rungon sisään. Olympuksella kameroiden nimeäminen menee koon mukaan seuraavalla tavalla: Suurinta sarjaa kutsutaan E-PM:ksi,. Keskikokoinen sarja on nimeltään E-PL (L=light) ja pienin E-PM (M=mini). Suuremmat rungot tarjoavat hieman enemmän ominaisuuksia ja paremman kuvausotteen. Kameroista löytyy myös mallista riippuen HD- tai FULL-HD-videokuvausmahdollisuus. Osassa malleista ei ole ollenkaan sisäistä salamaa, mutta kaikissa on mahdollisuus liittää ulkoinen salama.

Toinen mielenkiintoinen minijärjestelmäkamerasarja on Sonyn valmistama NEX-sarja. NEX-sarjan rungot ovat todella pieniä ja kevyitä, lähes pokkareiden kokoisia. Jos haluaa kuvanvakaajan, se löytyy osasta objektiiveista, joten objektiivit ovat hieman m4/3 sarjan vastaavia suurempia. NEX-sarja on melko uusi, joten sille ei ole vielä ehditty valmistamaan kovin laajaa objektiivivalikoimaa. NEX-sarjan suurin etu on APS-C kokoinen kenno, joka on siis samankokoinen kuin osassa järjestelmäkameroistakin. NEX-3-mallissa on HD-kuvaus ja NEX-5-mallissa FULL-HD. NEX-5N mallista löytyy lisäksi mahdollisuus ulkoisen etsimen liittämiseen ja kosketusnäyttö. Kameroissa ei ole sisäistä salamaa, mutta mukana toimitetaan pieni salama, joka liitetään standarista poikkeavaan liitäntään. Tämä liitäntä ei mahdollista muunlaisten salamalaitteiden kytkemistä kameraan. Uudempi, hieman suurempia ja paljon kalliimpi NEX-7 tarjoaa kuitenkin ulkoisen salamakengän.

Mikrojärjestelmäkameroissa on siis erittäin paljon potentiaalia. Olenkin suunnitellut tällaisen rungon hankkimista toiseksi kamerakseni sellaisiin tilanteisiin, jolloin järjestelmäkamera on liian painava tai suurikokoinen kantaa mukana. Niin sanotulla pannukakku-objektiivilla varustettuna kamera muuttuu todella pieneksi ja on mahdollista mahduttaa jopa suurehkoon takintaskuun. Pannukakku-objektiivit ovat kiinteä polttovälisiä eli niissä ei ole ollenkaan zoomia. Pannukakku nimitys viittaa objektiivin littanaan muotoon. Kamerat on suunnattu sekä kehittyneemmille kuvaajille että pokkarista kameraa päivittävälle kuvaajalle. Kehittyneemmille kuvaajille kamerat tarjoavat täydet säätömahdollisuudet ja kilpailukykyisen kuvanlaadun. Pokkariin tottuneelle siirtymä järjestelmämaailmaan on tehty perinteistä peilijärjestelmäkameraa helpommaksi. Kamerat muistuttavat kuvausotteeltaan ja ulkonäöltään ja toiminnoiltaan paljon pokkareita. Suuri osa asetuksista muutetaan valikoiden kautta kuten pokkareissakin. Kamera toimii myös perinteisenä "point and shoot"-kamerana tarvittaessa. Aloittelijoille kamerat tarjoavat apua ja neuvoja näytön avulta, neuvoen esimerkiksi kuva-asetuksia eri kuvaustilanteisiin.

Viimeisenä käydään läpi aloittelijalle suunnatut järjestelmäkamerat (entry-level camera). Käyn kamerat läpi Canonin näkökulmasta, sillä en ole ollenkaan perehtynyt Nikonin runkoihin. Kuvaan itse Canonilla, mutta molemmat merkit ovat mielestäni yhtä hyviä ja kannattaakin kokeilla molemman merkkisiä runkoja liikeessä ja ottaa se, joka sopii paremmin käteen. Järjestelmäkameroissa aloittelijalle suunnatut rungot ovat pääsääntöisesti todella hyviä eivätkä rajoita kuvaamista perustilanteissa kalliimpia runkoja enempää. Ero kalliimpiin runkoihin löytyy valmistusmateriaalista, sääsuojauksesta, kuvausnopeudesta, tarkennusnopeudesta ja -varmuudesta, akunkestosta sekä hämärässä tarvittavasta herkkyyden säätömahdollisuudesta. Suljinaika, aukko ja herkkyys käydään tarkemmin läpi myöhemmissä teksteissä. Runkoa huomattavasti rajoittavampi tekijä on objektiivi, joten kun kameraan on ehtinyt totuttautua ja omat kuvaustarpeet ovat tulleet selville kannattaa rungon sijasta yleensä sijoittaa aluksi parempaan optiikkaan.

Canonilla on niin sanottu tonnisarja aloitteleville järjestelmäkuvaajille. 1000D ja 1100D ovat suhteellisen halpoja ja melko pienikokoisia järkkäreitä, jotka sopivat mielestäni erinomaisesti ensimmäisiksi kameroiksi. Tonnisarjan jälkeen tulee satasarja, johon kuuluvat muun muassa 400D, 500D, 550D ja 600D. Nämä kameratkin sopivat loistavasti aloittelevalle kuvaajalle ja hieman edistyneemmällekin. Perinteisen järjestelmäkameran etuja mikrojärjestelmäkameraan nähden ovat parempi kuvanlaatu, suurempi paino (painon merkitys käytiin yllä läpi), suurempi objektiivi- ja lisälaitevalikoima, tarkennus sekä kuvausote. Yksi vaihtoehto aloittelevalle kuvaajalle on ostaa järjestelmäkamera käytettynä, sillä vähän vanhempia järkkäreitä liikkuu markkinoilla todella edullisesti, jopa pokkarikameran hinnalla. Yleensä mukana tulee niin sanottu kitti-linssi, jonka nimitys tulee siitä, että linssi myydään yleensä yhdessä rungon kanssa. Linssillä pääsee hyvin alkuun ja harjoittelemaan ja sen hinta on rungon kanssa on todella pieni.

Toivottavasti kirjoituksestani on apua. Jos tulee jotain kysyttävää, niin vastaan mielelläni, kommentoikaa vain alapuolelle tai ottakaa yhteyttä jollain muulla tavalla. Kiitos, kun luit! Lisäilen myöhemmin vielä kuvia eri kameramalleista.